Sara huomautti hetken kuluttua jälleen: "Pölyää aika lailla! Luulen että otan hatun päästäni."
Kersantti oli tällävälin jokseenkin palauttanut hyvän tuulensa, niin että hän tosin ei vastannut siihen mitä sanottiin, mutta kuitenkin kysyi: "Tahdotko mieluummin istua takatuolissa? Näen tuon hallavanharmaan hevoskonin lakkaamatta huiskivan kenkiäsi pitkällä leikkaamattomalla hännällänsä."
"Se ei ole minulle vasten mieltä, se pölyttää ne puhtaiksi."
"No, sepä hyvä. Silloin et ehkä välitäkään istua takatuolissa?"
"Rengin vieressä? Eikö sinulle täällä etutuolissa riitäkään ajamisen tilaa, näin ollessamme?"
"Kyllä, mutta renki saisi istuutua tänne ajamaan, ja me voisimme molemmat istua takatuolissa; siellä sinua vähemmän tärisyttäisi, Sara."
"En voi sanoa, että liioin tärisyttää. Pahemmin tärisi Arbogan kaduilla."
"Mutta jos ottaisit hatun päästäsi pölyn takia, kuten sanoit, mitä se toimittaisi? Ei silti vähemmän pölyttäisi."
"Ei, mutta valkoinen kamritsihattu, joka pölyyntyy, on heti pestävä, ja siitä on vaivaa, sillä se on pestävä itse järvessä harjalla. Sitä vastoin silkkihuivista pöly heti häipyy, kun sitä vain pari kertaa viuhtoo kättänsä vasten."
"Niin, jos tahdot vaihtaa päähinettä, niin seisotan heti, ja astumme ulos."