"Taikka jos minä ottaisin auki sateenvarjon ja sillä pidättäisin pölyä?"
"Pöly ei ole niinkuin sade" — keskeytti kersantti — "joka vain lankee sateensuojan päälle. Pöly nousee alhaaltapäin ja asettuu yhä pahemmin pään ympärille; en pidä sateensuojasta kauniilla säällä."
Sara vaikeni. Ajettiin taas neljännestunti keskustelematta. Mutta tällä ajankohdalla heräsi renki ja rehki siinä määrin, että tuntui olevan kuin vallankumous vaunujen takaosassa.
"Mitä hän aikonee tehdä kapineillemme!" huudahti Sara ja käänsi päätänsä. Albert pidätti hevosia ja katsoi taakseen; ei ollut kuitenkaan sen vaarallisempaa, kuin että renki oli vääntäytynyt toiselle kyljelleen, koettaakseen torkahtaa sillä puolen.
Mutta täten pääsi Albert palautumaan entiselleen apeasta mielentilastaan, naurahti sille eriskummaiselle asennolle, johon Arbogan-torkkuja oli joutunut sisäänpainuneen hattunsa alle ja sanoi: "Tiedätkös, Sara Videbeck, koska nyt kerran olemme pysähtyneet, niin viivähdämme rahtusen aikaa; hevoset saavat puhaltaa, olemmehan ajaneet rivakasti, ja sitten saat sinä sillaikaa muuttaa pölyn takia mitä ikänä haluat."
Hän hypähti alas, käveli ajopelien ympäri ja antoi matkatoverilleen kätensä auttaakseen hänet alas. Neitonen nousi seisaalleen, mutta tapaili kauan jalansijaa kiiltävälle kengänkärjelleen. Pyörännapa näytti hänestä tervaiselta astuttavaksi. Kersantin mielestä hän tapaili liian kauan, jonkatähden hän päästi neidon käden ja otti hänet sensijaan kokonansa, nosti maahan ja sanoi: "Nytpä saat nähdä, että ajamisesta olet tullut tottumattomaksi seisomaan."
"Oh, minä voin koko hyvin, ja kyllä minä osaan seistä, luullakseni.
Mutta tosin sinä ajat aika nopeasti, Albert, etenkin… tiedätkö,
Lidköpingin maistraatti on julistuksella kieltänyt matkustajia ajamasta
täyttä laukkaa kaduilla."
"Sepä on tyhmä maistraatti, Sara. Minä kyllä varon matkustamasta Lidköpingiin. Mutta suoraan puhuen, eikö sinua janota tässä hiivatin pölyssä? Tiedän pienen lähteen täällä mäkirinteessä. Eikö sinun mielestäsi tämä seutu ole sangen kaunis?"
"Sanotaanko tätä seuduksi? Onko meillä pitkä matka Fellingsbrohon?"
"Mutta eivätkö sinua miellytä kauniit maisemakuvat?"