"Maisemakuvatko?" kysyi hän ja katsoi välinpitämättömästi ympärilleen. "Ne ovat niin harvoin luonnollisesti maalattuja, Albert. Äidillä oli pari maisemakuvaa riippumassa isän ajoilta työhuoneen seinällä, mutta minä olen käskenyt viedä ne ullakolle."
"Vai niin. Mutta etkö sinä huomaa, että tässä on näköala? Katso tuonnepäin… tuolla etäimpänä lännen puolella on ihana Frötuna, ennen Dalsonin, nyt kreivi Herrmansonin maatila."
"Näköaloja meillä on joka puolella, minne vain käännyn, nähdäkseni. Mutta sanos, eikö tämä sitten ole pitäjä? Västergötlannissa meillä aina on pitäjiä, niin pian kun tullaan kaupungin ulkopuolelle. Ja joka pitäjällä on ammattimestarinsa suutarin- ja räätälintöissä, jolla saa olla oppipoikia, mutta ei kisälliä. Mutta minua ilahduttaa, vielä eivät pitäjät ole päässeet niin pitkälle, että pitävät omaa lasimestaria, minun tietääkseni eivät ainakaan Lidköpingin lähipitäjät, sillä sen minä tiedän, että olen monta kertaa lähettänyt Rådaan, Asakaan, Göslundaan, Säfvarediin, Linderfvaan, Hofbyhyn, Trassbergiin, vieläpä Skallmejaan asti, ja panettanut heille lasia."
Kersantti oli tällävälin asettunut hevosten luo seisomaan ja puheskeli niiden kanssa, koska hänestä näytti mahdottomalta houkutella kaunista tyttöä mihinkään järjelliseen keskusteluun maaseudun suloudesta. Lienee kuitenkin hänen puolusteekseen mainittava, että Arbogan ja Fellingsbron välinen seutu ei ole ylenpalttisen kaunis.
"Mitä tietä sinä kuljit ylös Tukholmaan, Sara?" kysyi hän hetken kuluttua, kun tämä oli korjannut hattunsa asianomaiseen rasiaan ja sensijaan pannut vaaleanharmaan, ison, kiiltävän ja kauniin silkkihuivin päähänsä.
"Kuljinko ylös?" sanoi hän.
"Niin, Sara, etkö sinä mennyt samaa tietä ylös Tukholmaan, kuin mitä nyt kuljemme? Minusta näytät jotenkin välinpitämättömältä tämän puolen tiehen ja esineihin nähden."
"Ostin matkalipun Thunbergissa", vastasi hän, "lähdin sillä matkalle
Källandsön kohdalta, kun laiva Vänersborgista tullen kulki ohi, ja
sitten se purjehti ja kuljetti minua ristiin rastiin, kunnes saapui
Tukholman Ritariholmalle."
"Mutta minusta näytti Arbogassa siltä, kuin tarkoin tuntisit majatalot ja kaupungit, joiden sivu ja kautta meidän tällä matkalla on kuljettava."
"Se on tietty, että minun piti ne tuntea, kun oli aikomukseni valita tämä tie paluumatkalla, ja sen minä tein syystä että minulla on toimitettavia Örebrossa ja Hofvassa. Minun on siellä myytävä vähän peilitavaraa Selinille, se saa korvata matkan. Eikä ole mitenkään vaikeata pitää muistissa majataloja. Kas tässä saat nähdä, Albert! Olen tehnyt luettelon kaikista paikoista, peninkulmamäärineen, jotka kirjoitin muistiin Warodellin puodissa Tukholmassa, siellä saamani tiedonannon mukaan. Ja sitä listaa luin ulkoa eilis-iltana, ennen nukkumistani."