"Hui toki!"
"He ovat läheisiä ruumiita mutta kaukaisia sieluja. Kuten sanotaan raamatussa: he ylistävät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana."
"Sinä olet sittekin herännäinen!"
"Läheisistä sieluista kaukaisine ruumiineen minä, jos niiksi tulee, kuitenkin enemmän pidän."
"Mutta eivätkö molemmat voi olla läheisiä?"
"Toisinaan, Albert. Nyt on meidän välimme sellainen. Mutta… ja Lidköpingiin tahdon sinua seuraamaan. Mutta sen minä sanon, että jos sitten jonkun verran matkustelet, sitä vastaan ei minulla ole muistuttamista. Ja minä tahdon kotona järjestäytyä aivan yksin. — Unohtaako? Jos sinä nyt kavahtaisit pystyyn ja juoksisit ulos ja matkustaisit Sollebrunniin tänä yönä, unohtaisitko minua silti?"
"Sara, sinä seisoisit alati edessäni!"
"Ja minä näkisin sinut kaikista ikkunoistani. Koetapas! Matkustapas suotta!"
"Salli minun viivähtää vielä hieman."
"Unohtaako? Kun kylmäkiskoisuus pääsee ihmisten väliin, silloinpa unhotuskin luiskahtaa seuraan. Mutta matkat ja etäisyydet, mitä ne merkitsevät? Maantiet eivät pysty asettamaan etäisyyttä sielujen välille. No, en minä tahdo että olisit poissa puolta vuotta enempää, sen kyllä tunnustan."