"Hyvä Jumala! Mitä sanoikaan?"
"Sillä sinä et mitenkään voisi välttää itseäsi ilmaisemasta: sinä käyttäytyisit minua kohtaan niin, että hän sinussa aavistaisi kosijan. Hän vavahtaisi kuvitellessaan sinussa näkevänsä tyttärensä tulevan miehen. Minulle kävisi vaikeaksi vakuuttaa hänelle, ettet ikimaailmassa ole tuleva…"
"Häh!"
"Älä kuitenkaan mitään pelkää, Albert hyvä! Sinä tulet pian meille kotiin, ja saat katsella huoneita, jotka aiot vuokrata. Mutta odota kunnes annan sinut kutsua. Aja nyt katua suoraan eteenpäin. Ei ole vaikeata löytää täällä Lidköpingissä. Poikkeamatta mihinkään tulet tuossa tuokiossa sen sillan luo, josta olemme puhuneet, Lida-joen yli… tuon, tiedäthän."
"Niin!"
"Sen yli ajat. Mutta katsele näköaloja oikealle ja vasemmalle, sillä Lidaa ihanampaa jokea ei virtaa minkään kaupungin läpi. Vähän edempänä, samaa tietä kulkien, tulet torille. Isompaa toria ei ole maailmassa. Aja suoraan sen poikki etäimpänä vasemmalla avautuvalle kadulle. Se vie toiselle tullille, josta tie kulkee Göteborgiin. Kun nyt saavut sille kadulle, vain seuraavaan poikkikujaan torilta katsoen, niin on ravintola siinä kulmassa. Poikkea siihen, käske kantaa ylös kaikki kapineemme; ota kamari itsellesi yöksi, tahi siksi kun sinut kutsutan. Minä lähetän kotoa jonkun oppipojistani tavaroitani noutamaan; sinä kai tunnet ne erikseen?"
"Ei tosin liene S.V.-merkkiä kaikissa, mutta minä koetan."
"Sinä olet hajamielinen, Albert hyvä. Kun joudut perille, niin syö vähäsen, vahvista itseäsi, äläkä ajattele niin paljon minua. Tunnet kai omat tavarasi ainakin? Kaikki mikä ei ole sinun on minun… ja käske pojan ne noutaa."
"'Mikä ei ole sinun, on minun'!"
"Mutta… älä ole alakuloinen, äläkä kalpea! Sinä olet siivossa kaupungissa, ettäs tiedät. Katso ihmisiä, kulkeissasi katuja, niin huomaat, että täällä melkein joka tyttö on miellyttävä… siitä on Lidköping erikoinen… minä olen kaikkein vähäpätöisimpiä. Katso ympärillesi ja näytä iloiselta! Tahtoisin tuntea sen salaisen riemastuksen, että sinun kulkeissasi katua joka toinen tyttö pysähtyisi ajatellen: kah, kuinka kaunis upseeri tuossa ajaa!"