Oli merkillistä ja ihmeen hauskaa, kun sai ajaa nelipyöräisillä kärryillä ja kahdella hevosella. Isoäiti ja isä istuivat etu-, täti Riikka ja minä takaistuimella. Minä pyysin isältä, että saisin ajaa ja niin minä sainkin. Ohjakset olivat kylliksi pitkät niin, että minäkin sain pitää kiinni peristä. Isä se kaikissa tapauksissa ajoi, mutta minä kuvailin itselleni, että nyt kaikki riippui minusta ja sen vuoksi istuin minä mahtavana, kuin kuninkaan mieli-ajuri ja läimäyttelin ohjain perillä istuimen reunaan. Taas kulin minä nyt kauniin, siimeksisen metsän läpi ja kuulin tuulen huminaa puiden latvoissa samalla, kuin tuhannet lintuiset lirittelivät rakkaita aamuvirsiään. Sontiaiset, sudenkorennot, paarmat ja kärpäset surisivat ympärillämme ja pari kertaa onnistuin minä vilahdukselta näkemään iloisen oravaparinkin. Ne hyppelivät oksalta oksalle korkeiden kuusten oksilla. Aurinko paistaa hellitteli niin lämpymästi ja poro pilvenä pölysi ympärillämme. Rusko ja Harmi juoksivat itsensä hengästyneiksi, ne hikoilivat ja hosuivat pitkällä hännällänsä kumpikin karkoittaakseen pois tungettelevia paarmoja.
Tultuamme metsästä pois aukealle kedolle, oli minulla ympärilläni katselemista enämpi, kuin ennen milloinkaan. Minä näin monta kylää, joiden rakennukset olivat punaisiksi maalatulta ja pienten puutarhojen ympäröimiä. Oikeissa laineissa lainehtivat tuulessa keltaiset ruisvainiot, joiden päällä, korkealla pilvissä, leivoset laskivat lirityksiään. Kunnaalla, tuolla kauempana oli keltaiseksi maalattu kirkko tornineen, jonka huippua risti koristi. Se ojensihe ylös kohti taivasta. Kaikki tuntui ylistävän Jumalaa, — kaikin puut, kukat ja linnut. Enhän minäkään silloin saattanut mykkänä pysyä. Minä panin kätöseni ristiin ja rukoilin:
Mä silmän' luon ylös taivaasen
Ja käten' yhtehen liitän,
Sua Herra, ystävä lapsien,
Mä sydämestäni kiitän.
Kyllä minä osasin useampiakin rukouksia, sekä "Isä meidän" että "Herran siunauksen" ja "Valvo Herra", mutta minusta sopi parhaite tähän tilaisuuten: "Mä silmän' luon". Alotin minä: "Valvo Herraakin", mutta siinä samassa huudahti isä: "ptruu" ja hevoset seisahtivat. — "Minusta näyttää, kuin olisi tuolla tiepuolessa kuollut ihminen", sanoi hän, jätti ohjakset isoäidille ja hyppäsi alas kärryistä. Kas todellakin. Siellä loikoi ihmisparka näyttäen aivan hengettömältä. Isä pudisteli häntä, mutta oli ihan mahdotonta saada häntä hereille. Se poloinen oli nuori mies ja niin juovuksissa, että hän ei kyennyt mihinkään. Hänen vieressään oli viinaputeli, melkein tyhjäksi juotu. Tuo onneton oli ensimmäinen väkevistä juomista päihtynyt, jonka minä olin nähnyt. Minua oikein karmi ja vapisutti inhosta ja kauhusta.
"Jumala armahtakoon site raukkaa", huokasi isoäiti ja sitte lähdettiin me taas kotia kohden.
Puolenpäivän aikaan saavuimme perille. Äiti ja sisaret seisoivat ulkona portailla, huiskuttivat liinojaan ja tervehtivät meitä pihaan ajaessamme. — "Hyvää päivää äiti! Hyvää päivää Lotta, mutta kas, miten isoksi sinä olet kasvanut", huudahdin minä kärryistä pois hypätessäni. Äiti sulki minut syliinsä ja suuteli kerran toisensa perästä. Minä likistin ja teivin häntä, minkä vaan jaksoin ja sanoin: "äitikulta, nyt minä likistän sinut kuoliaaksi ja sitte minä sinut elävältä syön."
"Tervetultua kotiin, lemmikkini — sinustahan on jo tullut iso - mies", sanoi äiti ja ilokyyneleet kiilsivät hänen kauniissa silmissänsä. Sitte tulivat Lotta, Elsa ja pikku Joonaskin tervehtimään minua. Meidän kaikkien ystävämme Maija-Stiina seisoi myös kärryjen vieressä ottamassa vastaan tavaroitamme ja kantamassa niitä sisään.
Minulla oli nälkä, kuin talvisella sudella, jonka tähden oli erittäin tärkeää, että minä mitä pikemmin, sen parempi, pääsin päivällispöytään, joka valmiiksi katettuna odottikin meitä. Tuoresta voita ja vasta paistettua leipää! Oi miten se maistui makealta!
Täti Taava, äitini sisar, puhui jotakin "odottamista seikoista", mutta äiti vastasi: "päivällisen perästä. Pikkuinen nukkuu nyt." — Odottamattomat seikat? Pikkuinen. Minä en laisinkaan voinut käsittää noiden sanojen merkitystä.
"Äiti, mitä on odottamaton seikka?" kysäsin minä syödä mutuuttaen voileipääni.