"Jaha," tuumaili herra Eteläinen, "menihän se koko hyvin. Koetetaanpas nyt ulkolukuakin, meneekö sekin."
Sitte kysyi hän: "mitä Jumala kaikista näistä käskyistä sanoo?"
Minä panin käteni ristiin, sillä niin oli isoäiti käskenyt minun tekemään aina Jumalan sanaa, lukiessani, ja sitte minä aloin:
"Näin sanoo Hän….." mutta siihen se tarttuikin.
Minä en saanut suustani sanaakaan enää.
"No, jatka", sanoi opettaja kehoittavasti. "Näin sanoo Hän —".
Punaisena, kuin kukon heltta, seisoin minä siinä ja pojat nauraa kikattivat ympärilläni, joka saattoi minut vielä enemmän pyöräpäiseksi ja pari isoa kyynelpisaraakin tunkeutui silmieni nurkkiin.
"No, älähän nyt hätäile", lohdutti opettaja, "Ajattelehan, niin kyllä sinä muistat sen."
"… Minä Herra sinun Jumalas ……" ja niin oli sulkulauta auki. Minä lukea parpatin, kuin vettä, soluttaen vaan eteenpäin:
"Minä Herra sinun Jumalas olen väkevä ja kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat; ja teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni."