Ensimäiseen polveen sopii kaksi lyhyttäki tavutta, esim.
lähe kanssa laula- mahan,
mutta sitä seuraavain polvien tavuista pitää edellisen olla pitkä, jälkimäisen lyhyt, esim.
oli ennen aikoi- nansa,
kuitenki niin ymmärtäen, että lyhytääntiöisetki tavuet, paitsi sanan alussa, taidetaan pitkiksi lukea, jos ovat korottomia, esim.
tule- vi jo- ki tu- linen; satu- ja sa- nele- mahan,
ja välistä korollisinaki, esim.
tyttä- reni nuorem- pani; kysyt- teli lausut- teli.
Sanaselitykseen eli sanastoon on otettu ainoastaan oudompia, erittäinki länsi-Suomelle vähemmin tuttuja sanoja, ja vieraskielisten sukulais-sanain osotuksella on tahdottu antaa jotain viittausta vertailevasta kieli-tutkinnosta. Nimija laatu-sanoista saadaan genitivo- ja tekosanoista infinitivo-sija niiden viimeisen tavuen muuttamalla sen jälkeisen osotuksen mukaan. Merkki + muistuttaa sanan varren samassa pehmenevän, s.t.s. että siinä löytyvät kk, lk, nk, rk, p, lp, mp, pp, rp, t, ht, lt, nt, rt, tt tulevat olemaan k, l, ng, r, v, lv, mm, p, rv, d, h, ll, nn, rr, t, ja k peräti katoomaan.
Muutamia pieniä painovirheitä on tullut tähänki kirjaan [korjattu]. Siihen lisäksi tavataan myös paikoin epävakaisuutta semmoisten sanain kirjoittamisessa, kun esim. suvaitsen, tuuvitella, laskija, onneton, tutkaimen, hopeinen, käyppä, pääsnekkänä. Lukija siis suokoon anteeksi, jos jossa kussa paikassa niiden sijasta tapaisi suaitsen, tuu'itella, laskia, onnetoin, tutkamen, hopeainen, käy'pä, pääsne'känä.