"Siellä ei ole ollut elävää sielua; sen jo äsken selitin ministerille. Minä kyllä siksi tiedän velvollisuuteni, etten salli vierasten ihmisten käydä virkahuoneissa nuuskimassa. Täällähän minä istun varhaisesta aamusta kuin vahtikoira."
"Siis ei ole kukaan ollut tuolla sisällä — oletteko ihan varma siitä?"
"No niin, kävihän vanha Henning luonani vähää ennen vastaanotto-tuntia ja sai hyppysen nuuskaa nokkaansa, mutta kulkeehan hän täällä joka päivä aivan kuin kotonaan."
"Vasta ikään sanoitte, ettei siellä ole käynyt kukaan, ja nyt taasen, että Henning siellä kävi. Punnitkaa sanojanne! — Kuka on Henning?"
"Vanha kirjuri, joka on täällä toiminut koko sen aikaa kuin minä olen ollut ministeristön palveluksessa; vanha kunnon elukka. Hänestä minä vastaan."
"Vai vastaatte. — No, sepä oivallista. Mutta mitä oli hänellä tekemistä ministerin huoneessa?
"Hän seisoi ja jutteli kanssani, sillaikaa kuin lämmitin ja siivosin huonetta."
"Ja sitten meni hän tiehensä?"
"Ei, tietysti hän sitä ennen puhutteli ministeriä."
"Tämä Henning on siis vanha kirjuri. Tiedättekö mitään muuta hänestä ja hänen olosuhteistaan?"