"Ja tuota ette ole antaneet tulla kenenkään tietoon! — Eikö siitä kukaan tiedä?"

"Ei, teidän ylhäisyytenne, kuinka voitte sitä ajatellakaan? Sehän oli virkasalaisuus, eikä siitä vaimonikaan aavista mitään. Ette voi arvata, teidän ylhäisyytenne, mitä minä uskotan hänelle, kun hän rupeaa liian uteliaaksi ja kysyy ja tiedustelee, mitä salaisuuksia meillä on, Fritzillä ja minulla?… Kyllä kaiketi nyt uskallan sen teille sanoa, koska näytätte niin lempeältä ja ystävälliseltä — minä koetan saada häntä uskomaan, että me istumme ja kirjoitamme matammi Mangorin kokkikirjaa uutta parannettua varten. Niin juuri, teidän ylhäisyytenne."

Vanhan kirjurin kasvot olivat, kun hän tätä kaikkia kertoi, ikäänkuin kirkastetut. Hänen katseessaan oli avomielisyyttä ja samalla vaatimattomuutta, joka näkyi tahtovan pyytää anteeksi hänen suuruuttaan.

"Siis ei tiedä kukaan teidän salaisuuttanne", sanoi ministeri ja astui vanhaa kirjuria vieläkin lähemmä. "No, palkinnoksi siitä, mitä nyt olette minulle ilmoittaneet, tahdon minäkin puolestani kertoa teille jotakin, Henning — sen, että olen erehtynyt teidän suhteen ja ettei teidän eroittamisenne täältä tule kysymykseenkään, vaan että päinvastoin otan hankkiakseni teille pysyvän ja paremman viran — huomispäivästä aikain… Astukaa vaan luoksemme, herra poliisimestari, asia on selvillä. Olen pahoillani siitä, että tahtomattani itse olen matkaansaattanut vaivan, mikä teillä on tänään minun tähteni ollut. Minä, näette, kirjoitin käskyn palkintorahan määräämisestä epähuomiossa sen paperin takapuolelle, jonka aamulla annoin tälle miehelle ja sitten kaipasin. Tässä se nyt on, se kadonnut paperi.

"Nyt täytyy minun kirjoittaa teille toinen määräys, Henning, mutta se on pian tehty; kaiketi tahdotte saada sen mukaanne täältä."

"En sitä kiellä, teidän ylhäisyytenne. Ne tulevat niin iloisiksi siitä kotonani."

"No, odottakaa vähän!" Ministeri meni pöydän luo, kirjoitti muutamia riviä ja antoi paperin Henningille.

Vanha kirjuri loi silmänsä siihen. "Mutta, teidän ylhäisyytenne!" huudahti hän; "tässä on 200 riksiä, edellisessä määräyksessä oli vain 100."

"Vai niin; no, nythän on erehdys korjattu. — Antakaa määräys toimituspäällikölle huomenna", lisäsi hän ja oijensi kirjurille kätensä. "Hyvästi, Henning, oikein on iloista olla tekemisessä senlaisten ihmisten kanssa kuin te olette. Saatte pian kuulla enemmän."

* * * * *