Oli jo iltaa kulunut koko joukon. Henning on kotonaan. Hän on juuri lopettanut päivällis-ateriansa, jonka ruoan hänen vaimonsa oli uudelleen lämmittänyt. Vanha kirjuri on syönyt tavattomalla ruoanhalulla ja vaimonsa ja tyttärensä uteliaisiin kysymyksiin, missä hän niin kauan oli ollut, vakuuttanut viipyneensä kokkikirjan kustantajan luona, joka oli ottanut rettelöidäkseen. Sitten oli hän heille näyttänyt ministerin rahamääräyksen, ja kun tytär kysyi kokolade-kakkuansa, vetänyt esiin taskustansa suuren, kullatulla paperilla ympäröidyn kääreen.
"Ole niin hyvä, tässä on jotakin sinulle."
"Kokoladea! Naulan mytty!" riemuitsi tyttö.
Tavallisuuden mukaan illallisen syötyänsä rupesi Henning pelaamaan tammia tulevan vävypoikansa kanssa, mutta hän näytti siinä hyvin hajamieliseltä. Hän hymyili väliin itsekseen, rummutti sormillaan pöytää, ja aina kun hänen vaimonsa katsoi häneen, nyykäytti hän päätään, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa; "jos vaan tahtoisin, voisin kertoa suuria uutisia, mutta — en tahdo. Ne ovat virkasalaisuuksia."
"Nyt täytyy isän riisua yltään valkoinen huivi ja pukeutua arkitakkiin.
Mitä ihmettä se tietää, että isä koko illan istuu juhlapuvussa?"
"Mitäkö? Se tietää sen, etten tahdo riisua hienoa, valkoista huivia enkä pukeutua vanhaan arkitakkiin. Onhan tänään syntymäpäiväni, ja tänään tahdomme pitää juhlaa. — Eihän maksa vaivaa enää pelata, Fritz? Kuule, rakas Miia!" purskahti hän sitten sanomaan ja sulki syliinsä vanhan vaimonsa, "jos sinä tahtoisit olla oikein kiltti, niin tiedätkö, mitä sinun silloin tulisi tehdä? Mennä ja toimittaa tuoppi maitoa ja keittää meille kullekin suuri kupillinen kokoladea. Mitä sinä siitä arvelet?"
"Luulenpa, että olet kadottanut järkesi tän'iltana, Henning! Haluatko sinä nyt kokoladeakin?"
"Niin, äiti, kokoladea, kokoladea! Se oli oiva tuuma, isä!" säesti tyttö ja pudotti lattialle virkkauksensa, voidakseen taputtaa käsiänsä.
"Sanoinhan, että tänään on syntymäpäiväni", kertasi Henning. "Ette voi aavistaa, kuinka totta se on. — Kokoladea ja tuoretta vehnästä! Minä olen nyt tarjoojana."
"Ja minä menen leipurin luo noutamaan vehnäset", sanoi Frank ja tapaili hattuansa.