"Poikani, isäsi on saapunut, hän jota olemme kuolleeksi surreet, tulee sinun luoksesi."
Isäni lisäsi tähän: "Miten iloinen olenkaan nähdessäni poikani voimakkaana ja urhoollisena. Veljesi ovat omaksuneet valkoisten elintavat, nyt tulen sinun luoksesi! Opetan sinullekin näitä tapoja ja toivon sinusta tulevan kunnon miehen."
Hän oli tuonut mukanaan minulle valkoisten vaatteita, mutta minä otin ne vastahakoisesti vastaan!
Nehän olivat valmistetut kansan keskuudessa, jota vihasin niin katkerasti. Ajatus, etteivät valkoihoiset olleetkaan surmanneet isääni eikä veljeäni, sai minut kuitenkin jonkin verran sovinnollisemmaksi ja niin puin ne ylleni.
Muutamien päivien kuluttua me matkustimme Yhdysvaltoihin. Minusta tuntui, kuin olisin vainaja, joka matkustaa henkien maailmassa. Täytyihän kaikkien vanhojen ajatusteni tästedes väistyä uusien tieltä! Miten toisenlaiseksi elämäni nyt onkaan muodostuva!
Yhtäkaikki olin kuitenkin utelias näkemään ja oppimaan jotakin valkoihoisten ihmeellisistä keksinnöistä. Saapuessamme Totcen'in linnoituksen luo katselin suurella mielenkiinnolla ympärilleni.
Isäni ei ollut muistanut ilmoittaa minulle, että vuorien yli kiitävän tulilaivan kiskot olivat Jamestownin kohdalla ja että itse tulilaiva saattaa tulla missä silmänräpäyksessä hyvänsä. Juottaessani poneja kuului kukkulan takaa korviini omituinen vihlaiseva vihellys. Eläimet kohottivat kaulaansa, höristivät korviaan ja hurjasti korskuen läksivät vinhaa vauhtia nelistämään halki aavan aron. Samalla minullekin oli tullut hätä käteen, hyppäsin muutaman ponin selkään ja ajoin täyttä neliä. Oli suloinen, kirkas päivä, enkä voinut ymmärtää, mikä synnytti tuollaisen yliluonnollisen mahtavan jyryn, mutta siltä minusta kuitenkin näytti, kuin koko maa olisi halkeamaisillaan!
Juuri päästyäni eräälle töyräälle saapui juna. "Ahaa, sehän on tulilaiva, joka juoksee vuorien yli! Siitä olen tiennyt jo aikoja sitten!" puhelin itsekseni ja käännytin sitten levollisena ponit takaisin.
Isälläni oli tapana joka aamu laulaa laulu ja lukea raamattua. Monta kertaa olin jo aamunkoitteessa mennyt metsälle kivääri olalla ja palannut takaisin, ennenkuin isäni eräänä päivänä tuli luokseni, pyysi minua vielä hetkisen odottamaan ja kuuntelemaan itseään.
Kuuntelin hyvin hämmästyneenä. Laulussa oli sana Jeesus, jonka merkitystä en ymmärtänyt. Isäni kertoi minulle, että Jeesus on Jumalan poika, joka oli tullut maailmaan pelastamaan ja tekemään autuaiksi syntiset; hänen tähtensä hän oli etsinyt ja noutanut minut. Tämä keskustelu teki minuun erittäin syvän vaikutuksen.