Brannon kertoi valheensa yhtä vakuuttavalla vakavuudella kuin aikaisemmin Starin miesten kuulustelussa. Tietäen, että Brannon valehteli, kasvoi Lattimerin kunnioitus melkoisesti tuota rautaisen kylmäveristä miestä kohtaan.
Brannonkin tunsi, että Lattimer tiesi hänen valehtelevan sillä tähän mennessä oli Artwellin täytynyt antaa joitakin viittauksia siitä, mitä todellisuudessa oli tapahtunut.
Vaikka Brannonin ja Lattimerin välillä ei koskaan ollut vallinnut minkäänlaista ystävyyttä eikä edes teennäistä sydämellisyyttäkään, tunsivat he kumpikin toisiaan kohtaan tervettä kunnioitusta, joka pohjautui niihin miehekkäisiin ominaisuuksiin, joita kumpikin osoittivat omaavansa. Brannonin puolelta se perustui Lattimerin hiomattomaan, toimintatarmoiseen miehekkyyteen, sekä siihen avonaiseen, lujaan katseeseen, jonka hän hänen silmissään tapasi. Hän ei ollut koskaan pitänyt Lattimerista ja hän tiesi yhtä ja toista hänen käytöksestään naisia kohtaan, mutta hän tiesi myös, että Lattimer saattoi olla oikeamielinen ystävä tai kunniallinen vihamies.
Lattimer kunnioitti Brannonia jotenkin samoilla perusteilla. Seistessään siinä Brannonia vastapäätä, tiesi Lattimer, että Brannonin sanat merkitsivät vain sitä, että vaikka hän olikin epäluuloinen, ehkäpä varmakin asiastaan, aikoi hän siirtää varsinaisen toimintansa siksi, kunnes hänellä oli käsissään täydellinen, murhaava todistusaineisto.
"Cole Meeder kertoi minulle molemmat selonteot", sanoi Lattimer. "Minä uskoin sitä, jonka Meeder sanoi Miss Hamiltonin kertoneen. Koska Timiä oli ammuttu selkään, osoitti se sitä, että olit ampunut hänet ilman edelläkäypää varoitusta, ja sitähän et olisi tehnyt, ellei Callahan olisi yrittänyt sitä, niistä Miss Hamilton häntä syyttää."
Brannonin kasvoissa ei näkynyt mitään, huolimatta toisen häpeällisen viekkaasta viittauksesta.
"Jos muistat, niin sanoin luulleeni Callahania Denveriksi ja sellaisen koiran varoittamiseen ei minulla ollut aikaa."
Sattumoin, näköjään ilman mitään aihetta katsahti hän aitaukseen päin ja keskitti katseensa Denverin hevoseen.
Lattimerin katse seurasi Brannonia tahtomattaan. Tumma puna peitti
hänen poskensa ja niskansa, mutta kun hän salavihkaan katsoi
Brannoniin, ei tämä näyttänyt huomanneen mitään. Hän ei edes katsonut
Lattimeriin. Mutta Lattimer pääsi pian tasapainoon taas.
"Denver, niin", sanoi hän liukkaasti, "jos katsot oikein tarkasti, niin voit nähdä Denverin hevosen tuolla aitauksessa. Tuo kimo, jolla on valkoiset vuohiskarvat. Denver tuli tämän kautta toissa aamuna aikaiseen. Sanoi aikovansa länteen, Laskariin. Vaihdoin hänen kanssaan erään mustan hevosen. Minua vähän ihmetytti hänen äkillinen lähtönsä Triangle L:stä, mutta en viitsinyt kysellä. Nythän se on vallan selvä asia. Sinullahan oli rettelöitä hänen kanssaan!"