"Joutavia", Brannonin hymy oli kylmä, halveksiva. "Mies ei sellaisen roiston kanssa edes rettelöi, hän ottaa häneltä vain aseen pois ja ajaa hänet matkoihinsa. Denverin aivot eivät juuri toimi paljon, Lattimer. Hänelle täytyy sanoa asiat suoraan, jottei hän käsittäisi niitä väärin. Jos hän olisi ollut kaukonäköinen kuten sinä, Lattimer, niin minun ei olisi tarvinnut olla niin pikainen hänen suhteensa."
Hän kääntyi nyt ja katsoi Lattimeriin. Hetkeksi tämän silmät kylmenivät samoin kuin aikaisemmin sisällä Artwellille ja Denverille. Sitten niihin tuli kylmän hyväksyvä ilme, johon sekoittui hyvä annos häikäilemätöntä huumoria.
Brannon heitti Lazy L:n hevosen ohjat maahan, käänsi oman hevosensa ja ratsasti pois pohjoiseen sanomatta edes tavanmukaista "näkemiin" ja jättäen Lattimerin tuijottamaan jälkeensä, täysin tietoisena siitä selvästä uhkauksesta, jonka Brannon oli sisällyttänyt sanoihinsa, viitatessaan kaukonäköisiin miehiin.
Yhdeksästoista luku.
Vaikka Betty oli koettanut parastaan ollakseen entiseen tapaansa ystävällinen Josephineä kohtaan, oli Josephine kuitenkin huomannut jäykkyyttä hänen käytöksessään sen jälkeen kun Betty oli tullut Brannonin asunnosta.
Ensi kerran hänen vierailunsa aikana tapahtui nyt, että Betty ei ollut saattanut häntä hänen huoneeseensa, istuakseen siellä sängyn reunalla muutaman minuutin ja jutellakseen Josephinen kanssa toimistaan ja huolistaan.
Josephine ei kuitenkaan ollut nähnyt mitään erikoista tuon pienen iltakeskustelun laiminlyönnissä ennenkuin vasta ratsastaessaan tänä aamuna Whitmanin mökille ja alkaessaan miettiä tekonsa oikeutusta, viedessään Artwellin Lattimerin talolle. Hän muisteli varsinkin sitä hämmästystä, joka kuvastui Bettyn ilmeissä illallisen ja varsin kankean hyvänyön toivotuksen välillä ja hän rupesi sitä suurentelemaan varsinaiseksi epäluuloksi.
Hän tunsi nyt suuttumusta siitä, ja hänen poskensa rupesivat punottamaan. Niin, kun hän oikein tarkkaan ajatteli, niin lähenteli Bettyn eilisiltainen käytös, hänen laiminlyöntinsä ja jäykkyytensä, suorastaan loukkausta. Josephinelle selvisi nyt, ettei Betty ollut uskonut hänen kertomustaan Callahanin kuolemasta!
Josephinen suuttumus tuntui oikeutetulta, kunnes hän muisti, että hän oli valehdellut nähneensä, että Brannon ampui Starin omistajan sekä että Callahan oli ahdistellut häntä itseään. Silloin hehkuivat hänen poskensa uudelleen.
Mutta hän muisti, että kun hän oli kertonut Bettylle olleensa Brannonin kanssa vain kahden karjatalolla sinä iltana, oli Betty katsonut häneen terävästi ja että Betty vielä myöhemmin oli mennyt Brannonin asuntoon. Josephine oli pitänyt häntä silmällä ja hän muisti nyt, että Bettyn kylmyys häntä kohtaan oli alkanut sen jälkeen kuin hän oli palannut Brannonin asunnosta.