"Hän kertoi itse sen."
Mrs Whitmania puistatti. Hän nojautui eteenpäin ja puhui kuiskaten, koettaen äidin vaiston ohjaamana keksiä pelastusta pojalleen rangaistuksesta, joka välttämättömyyden voimalla oli seuraava hänen rikostaan, niin pian kuin se tulisi tunnetuksi.
"John" sanoi hän, "tietääkö Brannon sen?"
Lattimer pudisti päätään kieltävästi, mutta ei varmasti.
"Oletko varma siitä?" urkki Mrs Whitman. "Brannonista ei voi tietää mitään. Hän on niin vaitelias, niin hyvä ja terävä arvaamaan toisten tekoja."
"Luulen, että Brannon ei tiedä sitä", sanoi Lattimer. "Aion pitää hänet tietämättömänä, kunnes Les on niin terve, että voi lähteä näiltä mailta. Ratsastin tänne Lesin vuoksi, sillä arvelin, ettei tuo Hamiltonin tyttö ole kertonut asiaa, niinkuin se on. Haluan saada jollakin tavoin sanan hänelle, että te toivotte, että hän tulisi hoitamaan Lesiä. Menisin itse, mutta pelkään, että Betty Lawson epäilee jotakin. Lähettäkää Ben Triangle L:ään ja sanokaa, että te haluaisitte hänet seuraksenne muutamaksi päiväksi. Sitten voi hän livahtaa minun talolleni ja hoitaa Lesiä.
"Miss Hamilton on täällä vielä, John", sanoi Whitman. "Hän ja Betty riitaantuivat." Hänen tarkat silmänsä katsoivat Lattimeriin ja hän huomasi Lattimerin katseessa syvän riemun ilmeen.
Mutta Lattimerin ääni oli tasainen ja matala.
"Mistä he riitaantuivat?" kysyi hän.
"Miss Hamilton ei ollut oikein oma itsensä. Hän loukkaantui siitä, että Betty epäili hänen kertomustaan Callahanin kuolemasta. Hän myönsi valehdelleensa ja sanoi että Brannon oli tappanut Callahanin Miss Hamiltonin tietämättä."