Huomatessaan tulen leimauksen Lattimerin silmissä, lisäsi hän: "Hän ei olisi tahtonut jättää minua, mutta hän näytti niin kalpealta ja väsyneeltä tänä aamuna, että ajattelin ratsastusmatkan tekevän hänelle hyvää."
"Samantekevä, vaikka hän ei olekaan täällä", sanoi Lattimer. Ehkäpä ei näyttäisikään hyvältä, jos minä häntä pyytäisin, mutta Les tarvitsee naisellista hoitoa. Emme voi saada Betty Lawsonia sinne. Koko alangolla ei ole muita naisia ja te ette voi lähteä. Willetin naiset eivät kelpaa. Arvelen siis että Miss Hamiltonin täytyy tulla.
"Ellei hän mahdollisesti tahdo tulla, niin jää teidän asiaksenne taivuttaa hänet siihen. Hän säälii Lesiä, otaksuen, että häntä vainotaan. Pankaa hänet tulemaan, vaikkapa teidän täytyisi kertoa hänelle totuus — että Les on teidän poikanne. Se saa hänet lähtemään", lisäsi Lattimer hymyillen julmasti. "Ja ellei se auta, niin muistuttakaa hänelle, että te valehtelitte Bettylle, missä hän suurimman osan yötään vietti!"
"Lattimer"!
Kiivas moite Mrs Whitmanin äänessä sai miehen punastumaan.
"Kas niin", sanoi hän tyynnyttävästi. "Tahdoin vain painostaa teille, kuinka suuresti Les tarvitsee häntä."
Hän pysähtyi vielä ovella ja katsoi taakseen, aivan kuin hän äkkiä olisi muistanut jotakin tärkeää.
"Pankaa hänet tulemaan jo tänä iltana. Odotan häntä siellä."
Yhdeskolmatta luku.
Josephine Hamilton saattoi olla tyytyväinen viikon oleskeluunsa
Lattimerin karjatalolla.