"Sepä oli kovin äkillinen päähänpisto, vai mitä?" hymyili Brannon.
Bettyn huulet puristuivat yhteen ja hänen silmänsä salamoivat.
"Ilmeisesti", vastasi hän.
"Hän on mahtanut väsyä meihin perinpohjin", vihjasi Brannon.
"Hän oli Whitmanien talolla koko viime yön", sanoi Betty punastuen. "Se oli yksi asia, josta riitaannuimme. Hän näytti luulevan, etten uskonut, että hän oli ollut siellä. Mutta minä uskoin häntä, Brannon. Minua vain hieman kummastutti, sillä ajattelin, että jos hän kerran tiesi aikovansa olla siellä yötä, niin olisi hän voinut sanoa sen minulle. Luonnollisesti tiesin hänen olleen jossakin yötä, sillä hänen vuoteeseensa ei ollut koskettu. Oh, epäilemättä oli hän siellä koko yön, Brannon, sillä Mrs Whitmankin vakuutti samaa."
Brannonin kasvonilmeet olivat tutkimattomat. Niistä ei voinut vähääkään huomata, että hän ajatuksissaan askarteli viimeisen renkaan kiinnittämisessä todistusketjuunsa, joka koski Josephinen sekaantumista tähän salaperäiseen asiaan.
Mrs Whitman oli valehdellut suojellakseen Josephineä. Ben Whitman oli koettanut peittää kaikki näkyväiset jäljet hänen myöhäisestä tulostaan Whitmaneille. Ja Lattimer oli peittänyt jalallaan hänen nenäliinansa. Lattimer oli myös piilottanut sen satulan, joka oli ollut Billyn selässä, kun Artwell ratsasti sillä Lattimerin karjatalolle. Ja Denverin hevonen oli ollut Lattimerin aitauksessa.
Brannon oli vakuutettu siitä, että Josephine oli tietämättään ryhtynyt samaan juoneen Lattimerin, Artwellin ja Denverin kanssa. Hän ajatteli, että hän oli vain yhteistoiminnassa Lattimerin ja Artwellin kanssa pelastaakseen jälkimmäisen hengen, väärinkäsittäen todellisen oikeuden ja mahdollisesti myös tarkoituksella tuoda väkisin omat aatteensa tälle seudulle. Mutta miten oli selitettävissä Benin ja Mrs Whitmanin käytös. Olivatko hekin osallisia siinä järjestetyssä varasjoukkueessa, jonka päämiehenä Brannon hyvällä syyllä piti Lattimeria.
Vaikka hän olikin kunnioittanut Lattimeria hänen erinäisten karkeaa miehuutta ilmaisevien ominaisuuksiensa perusteella, ei hän koskaan ollut luottanut häneen kuitenkaan. Ja hänen kylmän kohteliaisuutensa alla oli aina ollut halveksuntaa, joka perustui niihin juttuihin, joita hän oli kuullut Lattimerin menettelystä naisia kohtaan.
Brannon oli tällä hetkellä huolissaan Josephinen kohtalosta, vaikka hän katsoikin puoleksi leikillisesti Bettyyn.