"Lattimer", sanoi hän, "minä vaadin tytön huostaani!"
"Whitman", sanoi Lattimer, "hän tulee minun kanssani." Hänen äänensä oli tyyni, hämmästyttävä vastakohta toisen tuliselle kiihkolle.
"Minne aiot viedä hänet, Lattimer?"
"Se asia ei liikuta sinua, Whitman", sanoi Lattimer tyynesti. "Mutta jos sinun välttämättömästi pitää se tietää, niin vien hänet Laskariin."
"Sinä valehtelet!"
Whitman taivutti itseään eteenpäin. Hänen oikea kätensä lennähti ylös, taipui ja pitkät sormet hajallaan vei hän sen vyöllä riippuvalle pistoolille.
"Sinä valehtelet, Lattimer", toisti hän. "Sinä olet poikennut kaksi mailia Laskariin vievältä tieltä. Sinä olet menossa etelään Panya Cacheen, pesääsi, jossa sinä ja sinun kirottu varasjoukkosi asustavat!
"Helvetti! Et arvannut, että minä tiesin sen!", jatkoi hän pilkallisesti, huomattuaan Lattimerin hätkähtävän. "Minä olen tiennyt sen jo vuoden päivät. Les laski sen kerran suustaan varomattomalla hetkellä.
"Sinä viet tytön sinne, Lattimer. Sinä petät häntä. Se on ollut sinulla mielessäsi koko ajan. Mutta sinä et sitä tee, sen sanon sinulle. Jos äiti olisi tiennyt mikä kettu sinä olet, niin ei hän olisi antanut tuon tytön lähteä talollesi, ei Lesiäkaan pelastamaan kuolemasta. Sinä olet pettänyt äidin, samoin kuin olet tehnyt kaikille muillekin ympäristössäsi, paitsi minulle!
"Minä olen ollut perillä sinusta koko ajan, Lattimer. Olen pitänyt silmällä sekä sinua, että Miss Hamiltonia koko ajan kun hän on ollut talossasi. Näin sinun lähettävän Denverin etelään Miss Hamiltonin tulon edellisenä päivänä, kuljettaen kuormastoa, jota aioit käyttää konnuuksiisi Panya Cachissa. Olin vähällä eksyä jäljiltäsi, kun läksit eilen illalla, mutta löysin ne jälleen ja olen nyt tässä sanomassa sinulle, että sinä et vie tätä tyttöä kanssasi!"