"Mitä nyt on kyseessä?" kysyi Meeder ihmeissään.
Betty kertoi hänelle kaikki ja Meeder nauroi tyytyväisenä.
"Luulen, että meidän on lähdettävä samaa tietä", sanoi hän. "Useimpain meistä nimittäin. Jätän pari miestä tänne teidän kanssanne. Whitman toipuu kyllä piankin, luulen. Artwell on päättänyt tilinsä. Mutta hän puhui ensin. Sanoi tappaneensa Callahanin. Lymyili tallissa sen jälkeen. Miss Hamilton toi hänet sitten tänne ja hoiteli häntä."
Kolmaskymmenes luku.
Josephinen pettymys oli tullut kauhistuttavan äkkiä ja isku oli niin raju, että hän tuskin tajusi, että Ben Whitman oli ammuttu — murhattu ja että hänen ruumiinsa virui säälittävän liikkumattomana aivan hänen lähellään. Hän tuijotti pitkään, velttoon ruumiiseen, joka makasi kasvot alaspäin penkereellä. Hän näki Lattimerin seisovan kumartuneena sen yli, savuava pistooli kädessään. Hän oli tietoinen siitä, että Artwell makasi selällään hevosensa vieressä ja hän kuuli Lattimerin sanat kun tämä vihdoin astui häntä kohti.
Mutta hän ei voinut vakuuttaa itselleen todeksi, että murhenäytelmä todella oli tapahtunut. Lattimer, kahden ihmisen ruumiit penkereellä, hevoset, laakso, rauhallinen kuu sinitaivaalla, kaikki näytti hänestä epätodelta, eriskummalliselta, aivan kuin unissa tapahtuva murhenäytelmä.
Koska hänelle ei koskaan ennen ollut sellaista tapahtunut, päätti hän, ettei sitä voinut tapahtua nytkään, ettei ihminen saattanut ampua toista ihmistä niin raakamaisella tavalla. Se oli mahdotonta, uskomatonta! Ja sittenkin siinä makasi Whitman, kasvot maassa aivan hänen lähellään, murhattuna hänen läsnäollessaan! Siinähän olivat myös Lattimer, Artwell, hevoset. Ja hänen allaan, yhä kauniina, tyynen hiljaisena oli suunnaton laakso ja hänen yllään vaelsi kirkkaasti loistava kuu.
Muutos, jonka hän vaistosi, koski vain häntä itseään ja nyt hän äkkiä ymmärsi kaiken. Hän oli kuvitellut palvelevansa aatteita ja oli koettanut muovailla niitten mukaisiksi aineksia, jotka Luoja jo oli valmiiksi muodostanut. Hän oli koettanut, mutta oli epäonnistunut. Hän oli vain itsepäinen, oman itsensä harhaanjohtama tyttö, joka ei tahtonut kuulla kokemuksen puhuvan.
Betty oli hänelle puhunut ja varoittanut Lattimerista. Brannon oli koettanut näyttää hänelle käytännössä, että hänen turhanaikaiset ihanteensa eivät olleet kyllin kypsät, kyllin terveet, sovitettaviksi maahan, jossa laillisuus vielä makasi kehdossaan. Brannon oli, teräksisestä taipumattomuudestaan ja huonosti salatusta halveksimisestaan huolimatta koettanut olla hänelle ystävä!
Brannon oli pelastanut hänet Denverin kynsistä. Betty oli varoittanut häntä Lattimerin häikäilemättömyydestä. Hänhän oli valmis ryöstämään naisen vuoristoon. Josephine muisti kuinka hän oli ivallisesti suhtautunut Bettyn puheisiin, ajatellen, että hän vain oli tahtonut korostaa kuvauksensa tehoa seudun asukkaista.