"Te tapoitte hänet sen — sen vuoksi?" kysyi Josephine. "Ben tunsi teidät, hän tiesi, että ette aikonut viedä minua Laskariin.
"Benille se oli selvä asia", hymyili hän.
Lattimerin vastaus ja hänen silmiensä palo vahvistivat ilmeisesti Whitmanin syytöstä, että Lattimer aikoi viedä hänet johonkin salaperäiseen paikkaan, jota kutsuttiin Panya Cacheksi.
Josephinen valtasi sellainen heikkous ja määrätön suru ajatellessaan hulluuttaan, että hän vapisi. Hän painoi kasvonsa käsiinsä, ja itki katkerasti, Lattimerin seisoessa hänen edessään, katsellen häntä.
Josephine hämmästyi kun hänen kyynelvirtansa loppui ja hänet sen sijaan valtasi kylmä raivo. Hän ei voinut selittää sitä ilmiötä eikä hän sitä koettanutkaan. Hän tunsi vain äkkiä, että hän aikoi urhoollisesti kestää itsepäisyytensä seuraukset. Hän poisti kädet silmiltään ja katsoi uhmaavasti Lattimeriin.
"Entä, jos kieltäydyn lähtemästä, Lattimer?"
"Siinä tapauksessa kannan sinut täältä", sanoi hän. "Sinähän näyt tulevan jo järkiisi. Se on viisaasti tehty. Näes, kun minä haluan jotakin, niin käytän aina suorasukaisimpia keinoja saavuttaakseni sen. Olen halunnut sinua siitä päivästä alkaen kun kuulin, että Brannon oli mielistynyt sinuun!
"Sydämessäni on aina ollut jonkinlainen kateus Brannonia kohtaan. Luulen, että hän on ainoa mies maailmassa, jota koskaan olen kadehtinut. Hän on todellinen mies, katseltakoon häntä miltä puolen hyvänsä. Hän on ainoa tapaamistani miehistä, joka saa minut tuntemaan, että taistelussa hänen kanssaan joutuisin vasta toiselle sijalle. Se vakaumus on aina kiusannut minua. Mutta sen asian kieltämisestäkään ei ole mitään hyötyä. Aina kun Brannon aikoo käyttää asettaan, on parasta kutsua suruvieraat ajoissa. Olisin tappanut hänet aikoja sitten, ellen olisi pelännyt ottelua hänen kanssaan.
"Näet siis, että kun en kerran voi ase kädessä saada hänestä voittoa ja kun vihaan häntä siinä määrin kuin teen, että minun täytyy käyttää muita keinoja musertaakseni hänet ja saadakseni hänet harmista vääntelehtimään. Sen vuoksi, että Brannon pitää sinusta — sen vuoksi vien sinut siis Panya Cacheen. Ja toisena syynä siihen on se, että minä pidän itse sinusta.
"Sinä olet ollut sangen kovakätinen Brannonia kohtaan, mikäli olen kuullut. Sinä teit hänestä narrin Denverin edessä ja sinä saatoit hänet näyttämään mielipuolelta hölmöltä viedessäsi Artwellin hänen käsistään. Tietänetkö mitään siitä, että samana päivänä kuin lähdit taloltani, tuotuasi Artwellin sinne, Brannon toi takaisin sen hevosen, jolla Artwell oli ratsastanut samana yönä, jona hän tappoi Callahanin? Tietänetkö sitäkään, että hän, tuodessaan tuota hevosta, tapasi Billyn, saman hevosen, jolla Artwell ratsasti silloin kun sinä toit hänet tänne, ja että ollessasi minun talossani, pudotit nenäliinasi samana aamuna ja että Brannon näki sen? Brannon on jo jonkun aikaa ollut perillä minusta. Hän varoitti minua. Hän tietää —."