"Minulla on hieman puhumista Lattimerin kanssa."
Hän alkoi astua harjannetta kohti. Tietäen, että Brannonia siellä uhkasi varma kuolema, juoksi Josephine nopeasti hänen luokseen kietoi käsivartensa hänen käsipuoleensa ja nauroi hermostuneesti pidättyäkseen huutamasta.
Hän tiesi, että Brannon kaikista estämisistä huolimatta hakisi Lattimerin käsiinsä. Hänen silmissään oli taas tuo tuttu taipumaton ilme, katse, joka sai Josephinen vertaamaan sitä mereen, joka tyynen pintansa alle kätkee valtavaan syvyyden ja voiman.
Hänelle oli ilmeisesti yhdentekevä olivatko Denver ja Lattimer väijyksissä paasien takana vai ei. Josephine tunsi, että hän menisi sinne vaikka hän kertoisikin, että he siellä vartoivat Brannonia pahoissa aikeissa. Ja jos Josephine nyt kertoisi, että hän oli valehdellut pelastaakseen hänet, ei hän ottaisi vastaan mitään uhrauksia, vaan taistelisi Brannon taistelunsa loppuun hänen puolestaan. Josephine tunsi, että Brannon oli tullut juuri sen vuoksi.
Toistensa käsipuolessa käyden olivat he jo saapuneet harjanteen juurelle. Josephine huomasi, että Brannon tarkasteli häntä syrjäsilmin miettivän näköisenä, ikäänkuin saadakseen selvää hänen mielialastaan, joka näytti niin vastakkaiselta hänen entiseen kylmän ylhäiseen käytökseensä nähden. Mutta hän ei ollut huomaavinaankaan hänen tarkasteluaan ja kun he lähtivät kiipeemään rinnettä ylös astui Josephine Brannonin edelle ja sanoi iloisesti:
"Naiset ensin, Brannon!"
Mutta kun Brannon näin astui hänen jälessään rupesi Josephine pelkäämään, että hän jäisi liian paljon jälkeen heidän saapuessaan huipulle. Hän pysähtyi sen vuoksi ja hymyili Brannonille olkansa yli, sanoen:
"Ottakaa minua kädestä, Brannon."
Siten he vihdoin saapuivat harjanteelle. Josephine pysähtyi henkäisemään ja seisoi jäykkänä katsoen heinäiselle tantereelle. Lattimer seisoi samalla paikalla, johon hän oli jäänyt Josephinen lähtiessä. Denveriä ei Josephine voinut nähdä, mutta hän erotti selvästi sen pensaan, jonka takaisen kiven suojassa hän väijyi.
Josephine oli saapunut harjanteelle Brannonin edellä ja seisoi nyt hänen ja Denverin pyssyn suun välillä. Mutta koska Brannonin pää näytti hänestä olevan tavattoman paljon ylempänä hänen omaansa, pelkäsi Josephine, että Denver mahdollisesti tähtäisi siihen ja otti taas Brannonin käsivarren omaansa ja koetti vapaalla kädellään antaa merkkejä Lattimerille. Hän toivoi, että hänen viittomisensa aiheuttaisi epävarmuutta Denverissa ja että hän siten ehkä pidättyisi ampumasta kunnes saisi ohjeita Lattimeriltä.