"Te kai lähdette viiden aikaan?" sanoi Brannon.
"Lin Murray valjastaa paraikaa hevosia", vastasi Josephine "Lähden kymmenen minuutin kuluessa."
"Betty saattaa teitä Willetiin saakka?"
"Niin."
"Hyvä", sanoi Brannon vakavasti. "Sitten sanon jäähyväiset vasta kaupungissa. Lin Murrayhin ei aina ole luottamista."
Hän jätti Josephinen kuistille ja meni karja-aitaukselle, missä Murray valjasti hevosia.
Kymmenen minuutin kuluttua vierivät ajoneuvot kuistin eteen. Brannon istui yksin ajajan paikalla. Hänen kasvonsa olivat ilmeettömät.
Josephine oli mennyt sisään ottamaan tavaroitaan ja kun Betty tuli ulos, oli Josephine aivan hänen kintereillään.
Betty oli jo puolivälissä rappuja, ennenkuin hän huomasi Brannonin, joka istui ajajan istuimella välinpitämättömän näköisenä.
Betty pysähtyi ja punastui.