Hän seisoi toisella jalallaan, nojaten kipeää jalkaansa kepeästi kynnystä vasten. Hänen kätensä olivat ojennetut ovenpieliä vasten ja sormet olivat hajallaan siten, että Josephine joutui ihmettelemään hänen käsiensä suuruutta.
Denverissa oli tapahtunut muutos. Väen asunnolla samana päivänä oli hänen käytöksensä ollut kunnioittava ja nöyrä. Nyt näytti hän uteliaan rohkealta ja tuttavalliselta. Hänen asentonsakin ilmaisi häpeämättömyyttä. Hänen suunsa oli veltossa, eriskummallisessa ja ylimielisessä hymyssä ja hänen silmänsä olivat kovat kuin akaatti ja niissä paloi sellainen intohimo, jota Josephine ei vielä koskaan ollut nähnyt kenenkään miehen silmissä.
Yhdeksäs luku.
Josephinestä oli Denver kuin toinen ihminen. Hän oli tällä hetkellä niitten näkymättömien vaarojen ruumiillistuma, jotka häntä olivat uhanneet aina Lawsonin karjatalolla olonsa ensi hetkistä asti. Hän oli vaara itse, jonka hänen harhaileva mielikuvituksensa oli kehittänyt. Hän oli sen lupauksen täyttymys, jonka aava aroseutu oli antanut. Hänen silmissään kuvastui seudun julmuus ja hänen käytöksessään oli maan karu, raaka voima.
Nyt hän käsitti, että hän oli erehtynyt kieltäessään Brannnonia lähettämästä Denveriä Willetiin. Brannon oli sittenkin se mies, johon hän todellisuudessa luotti, vaikka hän oli antanut tyhmän ennakkoluulon johtaa itseään. Hän tiesi myös nyt, että Brannon oli ollut tietoinen siitä, että Josephine oli tekemäisillään erehdyksen. Se oli ollut se salainen tieto, jonka hän oli hänen silmissään nähnyt, miehen seisoessa kuistilla. Brannon tiesi mitä lajia miestä Denver oli ja hän oli tahtonut ilmoittaa tietonsa hänelle. Sen vuoksi oli hän Josephinea nuhdellut, sen vuoksi oli hän häntä loukannut kylmästi toteamalla, ettei karjatalo tarvinnut enempää kuin yhden esimiehen.
Tullessaan tästä vakuutetuksi, tunsi Josephine polviensa heikkenevän ja hetkisen oli hän vähällä menettää kaikki voimansa.
Denverin oli täytynyt huomata joitakin epäilyksen ja pelon merkkejä hänessä, sillä kun Josephine katsoi häntä hitaasti laajenevilla silmillään ja kasvot kalpeina, näki hän, että Denver nauroi ilkeästi.
"Kas niin", sanoi hän. "Ajattelin tässä, että te tuskin käsititte, mitä Brannon tarkoitti. Ette kai tullut ajatelleeksikaan sitä, vai? Te kohtelitte häntä kuin koiraa. Se on naisten tapa. Heillä ei ole paljoakaan järkeä, ja sen vuoksi miesten on niin helppo saada heidät valtaansa. Jos te aiotte jatkaa minun kanssani samaan tapaan, niin minä syön teidät elävältä! Ymmärrättekö?"
Josephine ei ollut hänestä kuin muutaman jalan päässä ja kun hän näki hänen lähestyvän, oli hän varma siitä, ettei mies, huolimatta uhkaavasta käytöksestään saattanut tarkoittaa mitään pahaa, sillä hän tiesi, että Chong oli talossa ja hän oli Bettyltä kuullut, että Chong oli yhtä hyvä tappelija, kun mikä karjapaimen hyvänsä talossa ja että hän oli kunnon mies sekä rohkea ja luotettava.
Mutta hän ei tahtonut turvautua Chongiin. Hän ei halunnut mitään väkivaltaisuuksia ja hän toivoi, ettei Denver menisi äärimmäisyyksiin.