Vihdoin Josephine nosti silmänsä ja Brannon näki, että niissä kuvastui kauhu, kun ne tapasivat hänen katseensa.
"Menkää pois!" huusi hän kiihkeästi. "Oh, hyvä Jumala, kuinka te voitte seistä noin tyynenä ja katsoa minuun tuolla tavalla; kun tuo mies" — Hän osoitti avonaiseen oveen päin, jonka takana Callahanin ruumis lojui.
Hän vetäytyi taaksepäin tuijottaen Brannoniin laajentunein silmin, aivan kuin hän olisi nähnyt hänessä jotakin uutta, nähnyt hänessä aivan uuden ihmisen.
"Ei ole ihme, jos ihmiset teitä sanovat 'Teräkseksi'", sanoi hän melkein valittaen. Häntä värisytti ja hän sulki silmänsä aivan kun ei hän olisi voinut katsoa Brannoniin kauemmin.
"Menkää — olkaa hyvä!" kuiskasi hän käheästi. "Olkaa hyvä — ja ottakaa hänet mukananne. Oh, minä en kestä enää!"
Brannon vilkaisi häneen huolestunein ja säälivin katsein ja lähti sitten äkkiä huoneesta, sulkien oven jälkeensä.
Josephine kuuli hänen liikkuvan kuistilla ja sitten astuvan raskain askelin pois, aivan kuin hän olisi kantanut jotakin. Kylmät väreet kulkivat hänen ruumiinsa läpi. Oli tullut kuoleman hiljaisuus.
Kolmastoista luku.
Jätettyään Josephinen, kantoi Brannon Callahanin ruumiin omaan asuntoonsa, niissä hän vähäksi aikaa jäi miettimään hänelle sattunutta kovaa onnea.
Starin ja Trianglen miesten välillä oli aina vallinnut sydämellisyyden puute. Kylmät välit juontivat alkunsa ajoilta, jolloin Lawson, Bettyn isä ja Tim Callahan olivat joutuneet erimielisyyteen laiduntamis-oikeuksista. Sittemmin olivat Callahan ja Brannon joutuneet väittelyyn samasta asiasta ja oli Starin omistaja silloin lisännyt asiaan personallisen loukkauksen, puhuessaan halventavasti Brannonin pystyväisyydestä karjatalon esimieheksi. Todistajiakin sattui olemaan läsnä Callahanin ja Brannonin yhteenotossa, ja he olivat ennustaneet, että Callahanin kovat sanat ja Brannonin pilkallinen, taipumaton käytös tiesivät sotaa.