"Vasenta etujalkaa", vastasi Brannon, "luulen, että vika on polvessa."
"Olemme kiitollisia sinulle, Brannon, että ratsastit tänne. Sinä olet kertonut varsin uskottavan jutun. Paha vain, ettei Callahan voi kertoa mitään. Luulen, että ratsastamme Triangle L:ään ja tarkastamme tapahtumapaikan ja Callahanin. Sinä tulet meidän kanssamme, Brannon", lisäsi hän merkitsevästi.
Pian tusina Starin miehiä Meederin johdolla, joka ratsasti Brannonin sivulla, lasketti viettoa alangon reunaa tasangolle ja kääntyi Triangle L:ään päin.
Sangen laihaa oli keskustelu ratsastuksen aikana, sillä kaikkien Starin miesten rinnassa kyti epäilys, että Callahan ei ollut saanut surmaansa Brannonin kertomalla tavalla. He kunnioittivat Brannonia niin paljon kuin he suinkin saattoivat tuntea kunnioitusta isäntänsä vihamiestä kohtaan, sillä he muistivat koko ajan noiden kahden miehen huonot välit. Niinpä he puhuivat vain sanan silloin, toisen tällöin.
Brannon oli saanut valheensa kuulumaan sangen uskottavalta. Hän oli sommitellut sen matkallaan Stariin, rakentaen sen puolitotuuksille ja hänestä näytti, että sen täytyi sopia siihen tarkoitukseen, johon hän oli sen suunnitellut, nimittäin kääntääkseen epäluulot Josephinestä ja siten pelastaakseen hänet siitä tuskasta, jonka hänelle Callahanin ystävien toimeenpanemat tiukat kuulustelut olisivat tuottaneet.
Vähän ennen puolta päivää Starin miehet, Brannon ja Meeder etunenässä sivuuttivat Triangle L:n päärakennuksen ja pysähtyivät Brannonin asunnolle, jossa he astuivat hevosten selästä ja menivät sisään. He seisoivat siinä tuijottaen tuimina lattialla makaavaan jäykistyneeseen ruumiiseen, samalla kun Cole Meeder polvistuneena tutki sitä jotenkin perinpohjin.
Meederin silmät säihkyivät raivosta, kun hän vihdoin nousi ja katsoi
Brannoniin ja hänen suunsa oli vetäytynyt katkeraan ivaan puhuessaan.
"Selkään! Jumaliste. Etkö antanut hänelle tilaisuutta puolustautua,
Brannon, vai miten?"
Hän astui askeleen taaksepäin, taivutti itseään hieman ja vei kätensä uhkaavassa kaaressa vyöllään riippuvaa pistoolia kohden. Hänen silmissään paloi raivoisa kiihko ja hänen äänessään oli kylmä ja terävä sävy kun hän puhui miehilleen.
"Pitäkää silmällä tätä miestä. Minä aion käydä asiaan pohjia myöten!
Tim Callahanilla ei ollut tilaisuutta puolustautua!"