Artwell ja hevoset oli kadonneet näkyvistä. Tuuli puhalsi suoraan Josephinen kasvoihin, tuoden tervetullutta virkistystä hänen kuumille poskilleen. Hänen tukkansa oli pelottavassa epäjärjestyksessä, sillä muutamat hajanaiset, itsepäiset kutrit heilahtelivat hänen silmiensä edessä. Ja hän tunsi, että hänen täytyi tukkia ne paikoilleen ollakseen esiintymiskelpoinen, sillä kookas mies, joka häntä katseli, oli kaunis ja Josephine ei tahtonut, että hän olisi pitänyt häntä minään tuhkimuksena. Hän asetti tukkansa järjestykseen parilla näppärällä sormen liikkeellä, veti pari vilvottavalle tuulelle kiitollista henkäystä ja hymyili kookkaalle miehelle. Mutta ollen sangen väsynyt ja tuntien nojatuolin erittäin mukavaksi, ei hän yrittänytkään nousta pystyyn. Pian hänen kuitenkin täytyisi nousta, sillä hänellä oli kiire takaisin Triangle L:ään.
"Tuntuu paremmalle?" kysyi kookas mies.
"Miten hän voi?" kysyi Josephine, vastaamatta kysymykseen.
"Artwell voi hyvin", sanoi kookas mies. "Hän ei ole vaarallisesti haavoittunut. Hän on sisällä ja nukkuu pahimmat pois ensin." Hänen katseensa oli terävä, kirkas ja kiinnostunut. "Kuka olette?" kysyi hän sitten.
"Olen Josephine Hamilton."
"Aivan oikein. Betty Lawsonin vieras. Idästä. Kävit koulua Bettyn kanssa. Näette, että olen kuullut teistä."
"Ilmeisesti", hymyili Josephine. "Ja te olette tietysti Mr Lattimer?"
"Miksi niin tietysti?" kysyi hän.
Hän oli vähällä vastata, että hän oli tuntenut hänet Betty Lawsonin kuvauksesta, kun hän oli sanonut häntä "hirvittävän, tumman kauniiksi." Sen sijaan Josephine punastui ja kertoi hänelle, kuinka hän oli tavannut Artwellin tallin ovella, sekä teki selvää koko seikkailusta lopettaen siihen, että Artwell oli sanonut Lattimerin karjatalon olevan etelään päin.
Josephine ei ollut koskaan nähnyt Lattimerin kaltaista miestä. Kun hän seisoi siinä katsellen Josephineä, hajasäärin, käsivarret ristissä rinnalla ja kasvot sen verran alaspäin, että hän vaivatta saattoi katsoa hänen silmiinsä, muisti Josephine toisen kuvaavan palan Bettyn selvityksessä hänen ominaisuuksistaan. "Jos hän olisi elänyt kaksisataa vuotta aikaisemmin, olisi hän varmaankin ollut merirosvo."