— "Niin, vaan se on vaivalloinen, vieläpä vaarallinenkin. Bartolomeo on sen meille sanonut … ja Jumala sen tietää, että hän ei vähiä pelkää!"
— "Eletään toivossa", opas sanoi, "jos ilma pysyy kylmänä, ei vaaraa sitten."
— "Mutta, jos se lauhtuu?" Villon kysyi.
Bartolomeo silmäili ulos akkunasta, ja sanaakaan vastaamatta hän pudisti päätänsä.
— "Kuka luulis!" Troussecaille huudahti, "minäkin tässä toivon pakkasta."
— "Niin", vuorelainen sanoi, "ennen pakkasta kuin lunta. Minkä tähden? … sentähden, että löytyy lumivyöryjä, jotka väliin voivat haudata kokonaisia matkueita."
— "Ette, piru vie, ole aivan rauhoittavainen, ystäväni! Kauanko tästä kulkee sinne ylös?"
— "Yhdeksän tuntia, vinhaan astuen. Se on korkein asunto Alpeilla. Juuri likellä taivasta. Ell'ei enkelein ääni olisi niin ylen vieno, kuuluisi heidän laulunsa varmaan sinne."
— "Mitä! se on siis korkeampi kuin Montmartre'n mäki, … joka kuitenkin, Pariisilaisten käsityksen mukaan, on maapallon mahtavimpia kukkuloita."
— "Montako hengellistä en luostarissa?" Villon kysyi.