— "Kostakaamme!"
Muut sillä välin tarkastivat linnaa, joka ylpeänä seisoi erään mäen kukkulalla, ja näytti jotenkin arvokkaalta.
Sen korkeiden muurien takana oli paljasta iloa ja valoa.
— "Se on Aigle'n herran, Torrens'in kreivin asunto", kylänvanhin selitti; "hän pitää luullakseni par'aikaa suuria pitoja Lombardialaisille."
— "Kuulkaa!" sanoi Fridolin äkkiä, "Frey murisee."
Kaikkien silmät kääntyivät koiraan.
Kuono länttä kohden, se haisteli ilmaa, nosti korvansa pystyyn ja haukahti.
— "Vait!" veli Starck käski.
Koira vaikeni paikalla.
Ei aikaakaan, niin sieltä päin, johon Frey oli haukkunut, kaukaa, järven puolelta kuului marssivan joukon astunta, ja kohta jälkeen loppusäveleet eräästä saksalaisesta laulusta, jonka jälkeen marssittiin.