Kukkulan juurelta kuului juopuneiden epävakaisia askeleita.
Kylänvanhin, Fritz, Villon ja Troussecaille väistyivät varjoon.
Starck ja Bartolomeo asettuivat taasen vartijavirkaansa; toisella kuitenkin puukko varalla, toisella nuija kädessä.
Nuo muukalaiset soturit tulivat heille tunnussanaa jakamaan.
Salaman nopeudella molemmat väärät vartijat iskivät alas, joka astui etupäässä, ja sen, joka lähinnä seurasi.
Ennenkuin vielä nuo kolme muuta hämmästyksestään ehtivät toipua, nekin saivat iskunsa ja kaatuivat.
Yksi ainoa ehti huutaa apua.
— "Mennään piiloon", Troussecaille sanoi, "muuten kaikki on hukassa!"
Villon riensi auttamaan Fritz'iä, joka horjui. Hän oli uljaasti iskenyt; mutta veri hänen käsillään masensi hänen rohkeutensa.
Starck ja Bartolomeo asettuivat jo taasen, joutsi olalla, äänettömään toimeensa, mutta katsellen kuitenkin yhä levottomasti linnaan päin.