Italialaiset näyttivät olevan voitolla. Useampia Berniläisiä oli kaatunut. Parikymmentä kättä uhkasi heidän nuorta päällikköänsä.
— "Kilian!" Starck huudahti, kun tunsi hänet valkean valossa. "Se on
Kilian! Se on Diesbach'in poika!"
Hän oli hypännyt tämän eteen, ja kääntyi nyt vihollisia vastaan, häntä ruumiillaan suojellen.
Sitten tuo kauhea nuija suhahti ilmassa ja permanto peittyi ruumiista.
Näin uudistettuna tappelu pian päättyi.
Vaan, omituista kyllä, suurin osa vihollisia näytti ikäänkuin lumouksen kautta kadonneen.
Noin satamäärä kuolleita ja haavoitettuja, ei enempää.
Mutta, kondottiereja oli kaksi sataa. Niiden lisäksi, suuri joukko lähiseutujen nuoria aatelisjunkkareita, joita oli kutsuttu kestiin. Vihdoin, Torrens'in herran miehet ja hän itse, jota ei mistään voitu löytää.
Epäilemättä joku salainen piilopaikka. Ajaakseen heitä sieltä ulos, sytyttivät linnan tuleen.
Turhaan liekit leimahtivat joka taholta, ei mikään vielä antanut aavistusta voitettujen pakopaikasta. Mihin ihmeesen ne olivat joutuneet?