— "Nyt vielä, veli Starck. Kerran toivon sinun saavan toisenkin nimen tietää."
— "Koska sitten?"
— "Kun Sveitsi on voittanut vihollisensa, kun olen saanut vuodattaa vertani sen kunnian ja vapauden edestä."
— "Mutta jos kuolema sinun äkkiä saavuttaisi, eikä sallisikkaan sinun enää puhua?"
— "Löytäisit vastaukseni eräässä lippaassa, jonka isäsi on laskenut
Magdalena Nagöli'n huostaan."
— "Lippaassa, joka sisältää Hedwigin syntymä-salaisuuden!" Kilian hämmästyen huudahti, uteliaampana kuin milloinkaan ennen.
— "Hedwig!" munkki kertoi kiihtyvällä liikutuksella. "Rakasta häntä hyvin, ole hänelle uskollinen, ja jospa voisin kuolla teidät yhdistettyäni! Isänmaan jälkeen, kaikki hänen tähtensä!"
— "Minä suostun tähän tunnussanaan", Diesbach'in poika sanoi. "Olkoon se yhteinen meidän kesken. Minä pidän myös arvossa tuota salaperäisyyttä, johon sinä kätkeyt, sillä ehdolla kuitenkin, että saan hoitaa sinua niinkuin sinäkin minua hoidat; alttiiksi-antamus alttiiksi-antamusta vastaan. Tässä on käteni."
Ja kumpikin vaikeni, istuen mietteissänsä.
Parin askeleen päässä heistä, Villon ja Troussecaille lopettivat yksinkertaisen illallisensa.