— "Kuninkaan toverit", hän sitten lausui, "koetelkaa te nyt vuorostanne minun kättäni, ja huomatkaa, että minä olen teidän joukkoanne."
Sitten, sillä välin kun tuntemattomat suorittivat tämän tutkimuksen, hän kertoi kuninkaan omat sanat:
— "Jos joskus tapaat tämän taikakalun jonkun toisen sormessa, olkoon hän oitis ystäväsi, veljesi."
He olivat seisoalla kaikki viisi; kaikki viisi yhtyivät yhteiseen syleilykseen ja kertoivat yhteen ääneen:
— "Ystäväsi, veljesi!"
Vaan keitä olivat nämä neljä tuntematonta? Villon sen kenties olisi saanut tietää, mutta samassa eräs Vallisilainen partiokunta lähestyi heitä Bartolomeon johdolla.
— "Ystävät", tämä sanoi, "me olemme saaneet tietää, että kannatte aivan yksityistä vihaa Italialaisia vastaan. Tämä viha on meillä yhteinen. Yksi teistä, niin vakuutetaan, on tunkeunut kaupunkiin ja tietää paikan, joka on niiden hallussa. Tahdotteko, että marssimme sinne teidän kanssanne?"
— "Teitä ei ole petetty", yksi neljästä vastasi, "mutta meillä on tapana taistella yksinämme."
— "Juoskaa järveen!" Bartolomeo huudahti. "Pääasia tietysti on tappaa kondottiereja … jota useampia meitä on heitä vastaan, sitä useampia saamme tapetuksi!"
Se, joka äskenkin oli puhunut, vastasi: