— "Sotamiehistä me viisi välitämme. Se on heidän päällikkönsä, johon meidän vihamme koskee … se on Campobasso, tuo Burgundin herttuan kirottu sielu!"
— "Kuolema Campobasso'lle!" kaikki Vallisilaiset huusivat.
Samalla kuultiin tunturien torvien raikuvan.
Se oli merkki.
XVI.
Yksi vielä, jota ei odotettukaan.
Kaupunki oli valloitettu.
Neljättä sataa Italialaista ja Savoijalaista aatelista, sekä lähes kaksi tuhatta sotamiestä peittivät katuja ruumiillansa.
Muut pakenivat Rhône'n laaksoon, takaa-ajettuina, ahdistettuina joka taholta. Niiden linnat, jotka näitä rauhanrikkojia olivat maahan kutsuneet ja eilen illalla vielä niille suojaa soivat, olivat nyt vuorostansa liekkien vallassa, niinkuin kylät tätä ennen. Tästä päivästä alkaen tuo kunnialla vapautettu Vallis kuului Sveitsin liittoon.
Illalla Sion, sen pääkaupunki, oli kokonaan juhlapuvussa. Siellä kuljetettiin voittoriemulla pitkin katuja kalliisin asuihin puettuja hevoisia, lippuja sekä aseita, kaikki voitettuin jättämää saalista. Joka hetki tulvasi uusia joukkoja sisään, julistaen jotain uutta urostyötä. Ilotulia paloi kaikkialla; iloisia hyppyjä sekä riemulauluja kuului joka taholta.