Se, joka joutsimiehiensä kanssa meni ottamaan Vaux-Marcus'ta haltuunsa, oli Rosembos'in herra.
Vähän aikaa jälkeenpäin torvet kutsuivat sotaväkeä kokoon ja kuuluttajat julistivat, että jokaisen piti oleman valmis huomenna taistelemaan.
— "Huomenna!" Fritz jupisi, "vai niin! se on siis huomenna!"
Kuuluttaja lopetti julistuksensa ilmoittaen, että jokainen, joka pakenisi tai pelkäisi tappelussa, tulisi neljään kappaleesen hakatuksi.
— "Ohhoh!" Villon puoli-ääneensä mumisi, "näyttääpä siltä, kuin Rohkean sotamiehet menisivät tappeluun, niinkuin koirat, joita ajetaan piiskalla!"
— "Toista on meidän Sveitsiläisten", haavoitettu ylpeästi lausui, "se ei ole pelko, joka meitä ajaa eteenpäin, se on rakkaus vapauteen ja syntymämaahan!"
Loppu-osa päivää kului ilman muitta tapauksitta. Iltapuoleen huhu levisi, että Sveitsiläiset olivat liikkeellä ja lähenivät Neuschâtel'in puolelta.
— "No!" Fritz sanoi, "näettehän nyt, ett'en ole erehtynyt. Jumalani, suo minulle armo elää siksi, kunnes tulevat, ja nähdä heidän voittavan!"
Yö oli yhtäläinen, kuin edellinenkin. Ainoastaan vähäistä vähemmin epäjärjestystä leirissä. Hienoa sadetta suhjusi taivaasta. Kun päivän koitossa Villon siirsi verhon teltan suulta sivulle, oli vähän lunta vuorien rinteillä.
Herttua jo palasi leirin tarkastuksesta. Äkkiä joku merkki näkyi
Vaux-Marcus'in tornissa.