— "Kah! Burgundin suuri lippu kaatuu, eräs toinen nousee sen sijaan."
— "Bern'in lippuko?"
— "En voi eroittaa. Varmaankin joku Sveitsiläinen lippu."
— "Oi! siinä he vihdoinkin ovat!"
Fritz ei ollut erehtynyt. Ne olivat Schwütz'in ja Thun'in miehet, jotka vuoripolkuja pitkin olivat saapuneet tuon vanhan linnan luo ja sen valloittaneet. He näkivät nyt koko Burgundin armeijan puolikuun muotoisessa tappelu-asemassa, jonka toinen sarvi ulottui viinamäkien rinteille, toinen järven rantaan asti.
Heti, vähääkään monilukuista vihollista hämmästymättä, he tarkastivat Burgundilaisten sota-asemaa ja lähettivät neljä nopeata sanansaattajaa ilmoittamaan kaikki päälliköille ja olemaan niille oppaina.
Ensimäinen joukko, jonka nämä kohtasivat, oli tuomari Scharnachthal'in, jonka luutnanttina oli Kilian von Diesbach.
Ainoastaan neljä tuhatta Berniläistä. Vähät siitä! Tahtoen välttää, että heitä soimattaisiin pelkureiksi, ja pyrkien ensimäisinä tappeluun, nämä vaan yhä riensivät eteenpäin.
Tällä välin herttua oli järjestänyt ratsuväkensä. Turhaan häntä vieläkin pyydettiin, ett'ei jättäisi mitään sattuman nojalle. Hän oli huomannut Sveitsiläisten etujoukot, luuli siinä olevan koko heidän armeijansa ja, liian tulisena voidakseen varrota, hän antoi ryntäysmerkin.
Seurasipa hetkinen hiljaisuutta. Sitten maa vapisi rautaan puettujen ratsujen poljennasta.