Siihen suuntaan, jossa tuo töminä alkoi, Fritz ojensi nyrkkiänsä, ikäänkuin viitatakseen tietä taivaan kostolle.
Villon heitti vielä viimeisen silmäyksen tuon laajan näkymön yli, jossa tämä suuri ottelu alkoi.
Ottelu, tärkeä etenkin siveelliseltä kannalta. Harva mies siihen aikaan, nerokkaimpienkaan joukossa, olisi sen ymmärtänyt. Villon oli runoilija, filosofi; hän mietti mielessään:
— "Se on läänitys-valta, ritari-aate, vanha aika, joka taistelee uutta aikaa vastaan. Toimettomuus työtä vastaan, etu-oikeus oikeutta vastaan, ylhäisö alhaisoa vastaan, sortaja sorrettua vastaan, mennyt aika tulevaisuutta vastaan! Todistajina nuo korkeat tunturit, jotka, ikuinen lumi huipuillansa, kohoovat taivaan rannalla, kuroittaen päitänsä toinen toisensa yli, paremmin nähdäkseen, mitä siellä alhaalla tapahtuu. Ylempänä vielä, tuo korkein tuomari: Jumala!"
Sitten, painaen silmänsä alas, hän lisäsi:
— "Itse maanlaatukin näyttää olevan luotu juuri tämmöisen taistelun varalle. Kukkuloita vieritysten niinkuin valtameren aaltoja. Kapea tie järven rannalla. Siellä täällä pieniä lakeuksia, joilla Sveitsin ja Burgundin joukot tulevat vastakkain, yhdenlukuisina, mutta erikaltaisina: jalkamiehet ratsumiehiä vastaan, Lapithat Kentaureja vastaan."
Ja tosiaan, Burgundin herttualla oli tällä hetkellä pelkkiä ratsumiehiä; sillä koko jalkaväki oli vallan jäänyt jälkeen. Hänen mainio Romalainen leirinsä, joka oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan vahvistettu ja hirvittävällä tykistöllä varustettu, ei ollut tällä hetkellä miksikään hyödyksi.
Halveksien päällikköjensä neuvoja, hän jätti kukkulat ja menetti kaikki etunsa hurjan rohkeuden kautta. Ylpeys, ykspäisyys ja kiukku kiihoittivat hänen aivonsa hulluuteen asti.
Toiselta puolen eivät Sveitsiläisetkään tahtoneet olla arjempia. Heitä olisi voinut olla yli kahdenkymmenen tuhannen, jos olisivat odottaneet kaikkia liittolaisiansa, jotka tulivat perässä päin. He eivät siitä huolineet. Se oli etujoukko, joka törmäsi etujoukkoa vastaan.
Bern'in, Freiburg'in, Zürich'in, Lucern'in, Schwütz'in, Colmar'in ja Strassburg'in miehet ynnä joukko mitä uskaliaimpia vapaa-ehtoisia, jotka omasta halustaan olivat rientäneet heidän riveihinsä, muodostivat heidän etujoukkonsa. Herttualla taasen oli näitä vastaan panna monissa tappeluissa karaistua väkeä sekä Euroopan uljain ritaristo. Hirveä ottelu oli odotettava.