— "Isänmaa ensiksi", munkki päätti, "sitten Kilian, Hedwigin sulhanen.
Minun tulee häntä suojella."
— "Malttakaapa", kolmas ääni äkkiä tokasi, "te ette olekkaan ainoa.
Minä tahdon sitä myöskin tehdä, olen sen luvannut Magdalenalle."
Se oli Herman Nagöli, joka juuri saapui paikalle.
— "Tule mukaan vaan!" veli Starck vastasi.
Ja puristettuaan kädestä runoilijaa, joka erkani toisaalle, hän itse
Unterwaldilaisen kanssa kääntyi vastaiseen suuntaan.
Murten'in ja Sarine-virran välillä käy vuoriharjanne, joka tähän aikaan kasvoi kuusimetsää. Tuo metsä peitti vielä Burgundin väeltä Sveitsiläisten marsin ja Sveitsin miehiltä Burgundilaisten leirin.
Kuitenkin oli Kaarlo Rohkea saanut tietoa vihollisten lähenemisestä. Tämä sanoma saattoi hänen kokonaan ilon-huimaukseen. Vihdoinkin! hän sai siis kostaa!
Jo varahin aamulla hänen mahtava armeijansa asettui tappelu-asemaan. Hän tarkasti sitä ja nähdessään nuo kauniit Italialaiset joutsimiehensä, tuon karkean Englantilaisen jalkaväkensä, nuo ratsumiehensä Alankomailta, tuon hirvittävän tykistönsä, loistavan ylimyskuntansa ja rautaan puetun ritaristonsa, hänen pöyhkeytensä paisui tavattomasti.
Mutta aika kului, eikä vihollista vielä näkynytkään.
Sataa vihmasi yhä.