"Hyvä, kerrassaan mainiota. Mikään ei ole helpompaa", sanoi Carker osoittamatta minkäänlaista hämmästyksen merkkiä ja ottaen taas kynän käteensä tehdäkseen merkinnän kirjeen takasivulle yhtä tyynesti kuin ennenkin. "Lähettäkäämme Gay."
"Kutsukaa hänet takaisin", sanoi Dombey.
Carker noudatti käskyä nopeasti, ja Walter palasi pian.
"Gay", sanoi Dombey kääntyen vähän nähdäkseen hänet olkapäänsä yli, "meillä on täällä —"
"Paikka", täydensi Carker hymyillen leveästi.
"Länsi-Intiassa. Barbadosissa. Lähetän teidät", virkkoi Dombey huolimatta kaunistella paljasta totuutta, "täyttämään erään nuoremman kirjanpitäjän paikan, joka nyt on avoinna toimistossani Barbadosissa. Ilmoittakaa enollenne minun puolestani, että olen valinnut teidät lähtemään Länsi-Intiaan."
Walterin hengitys oli niin kokonaan pysähtynyt hämmästyksestä, että hän tuskin jaksoi toistaa sanan "Länsi-Intiaan".
"Jonkun täytyy lähteä", sanoi Dombey, "ja te olette nuori ja terve, eikä enonne taloudellinen asema ole hyvä. Sanokaa enollenne, että teidät on sinne määrätty. Te ette lähde vielä. Kestää vielä kuukauden, ehkä parikin, ennenkuin matkalle on lähdettävä."
"Pitääkö minun jäädä sinne?" kysyi Walter.
"Jäädä sinne!" toisti Dombey kääntyen vähän enemmän häneen päin. "Mitä te tarkoitatte? Mitä hän tarkoittaa, Carker?"