"Ehkä sinä tulet piankin takaisin, Walter", virkkoi Florence.
"Voin tulla takaisin", sanoi Walter, "vanhana miehenä, jolloin tapaan sinut vanhana rouvana. Mutta minä toivon parempaa onnea."
"Isä toipuu surustaan jonkin ajan kuluttua", huomautti Florence hetkisen päästä. "Ehkä hän puhuu minulle avomielisemmin jonakin päivänä. Ja jos niin käy, sanon hänelle, kuinka kovasti haluaisin taas tavata sinua, ja pyydän häntä kutsumaan sinut takaisin minun tähteni."
Näihin isää koskeviin sanoihin kätkeytyi liikuttava merkitys, jonka
Walter ymmärsi liiankin hyvin.
Kun he olivat jo ihan lähellä vaunuja, olisi hän eronnut Florencesta
mitään puhumatta, sillä nyt hän tunsi, mitä ero merkitsi, mutta
Florence piti kiinni hänen kädestään vielä istuessaankin, ja silloin
Walter huomasi, että hänen kädessään oli pieni mytty.
"Walter", virkkoi Florence katsoen suoraan hänen silmiinsä liikutettuna, "minä myös toivon parempaa onnea, niinkuin sinäkin. Minä rukoilen sitä ja uskon, että se tulee. Valmistin tämän pikku lahjan Paulille. Ole hyvä ja ota se mukaasi, mutta älä katso sitä, ennenkuin olet lähtenyt. Ja nyt, Jumala sinua siunatkoon, Walter! Älä unohda minua koskaan. Sinä olet veljeni."
Walter oli iloinen siitä, että Susan Nipper tuli heidän väliinsä, sillä muuten olisi Florencelle jäänyt hänestä surullinen muisto. Hän oli iloinen siitäkin, ettei Florence enää katsonut ulos vaunujen akkunasta, vaan sensijaan heilutti hänelle pientä kättään niin kauan kuin hän saattoi sen nähdä.
Florencen pyynnöstä huolimatta Walter ei malttanut olla avaamatta myttyä jo sinä iltana ennen nukkumaan menoaan. Siinä oli pieni kukkaro, jossa oli rahaa.
Kirkkaana nousi aurinko seuraavana aamuna, paistettuaan yön aikana vieraisiin maihin, ja sen keralla nousi Walter ottamaan vastaan kapteenin, joka oli jo ovella, lähdettyään liikkeelle aikaisemmin kuin oli tarpeellista, ehtiäkseen näkyvistä rouva MacStingerin vielä nukkuessa. Kapteeni oli olevinaan mainiolla tuulella ja toi leveän sinisen takkinsa taskussa kovasti savustetun kielen aamiaiseksi.
"Kuuleppas, Walter", sanoi kapteeni heidän istuutuessaan pöytään, "jos enosi on se mies, joksi häntä luulen, ottaa hän esille viimeisen madeirapullon tähän tilaisuuteen".