"Tarkoitatteko tytärtä?" kysyi Dombey.
"Onko Joe B. sellainen nauris, Dombey", sanoi majuri, "että hän tarkoittaisi äitiä?"
"Te olitte kohtelias äidille", vastasi Dombey.
"Vanha kulta", hihitti majuri Bagstock. "Hiton vanha. Minä olen hänelle mieliksi."
"Hän on tehnyt minuun täysin hienon naisen vaikutuksen", huomautti
Dombey.
"Hienon", toisti majuri, pysähtyen äkkiä ja tuijottaen toverinsa kasvoihin. "Kunnianarvoisa rouva Skewton on loordi Feenix-vainajan sisar, nykyisen loordin täti. Perhe ei ole varakas — he ovat suorastaan köyhiä — ja hän elää pienellä leskeneläkkeellä, mutta mitä tulee täysiverisyyteen, niin se on toista!" Majuri heilautti keppiään ja käveli taas eteenpäin kuin epätoivoissaan siitä, ettei kyennyt sanomaan, kuinka hienoa rouva Skewtonin veri oli.
"Huomasin teidän puhuttelevan tytärtä rouva Grangeriksi", sanoi Dombey lyhyen vaitiolon jälkeen.
"Edith Skewton", vastasi majuri pysähtyen taas ja kaiversi kepillään merkin hiekkaan kuvaamaan häntä, "meni naimisiin kahdeksantoistavuotiaana meidän rykmenttiimme kuuluvan Grangerin kanssa" — tämän henkilön majuri merkitsi toisella pisteellä. "Granger" — majuri osoitti viimeksi laatimaansa kaavamaista muotokuvaa ja heilutteli pontevasti päätään — "oli meidän everstimme, hiton kaunis mies, neljänkymmenen yhden ikäinen. Hän kuoli avioliittonsa toisena vuonna." Majuri pisteli Granger-vainajaa esittävän kuvan lävitse moneen kertaan kepillään ja lähti taas kävelemään, keppi olkapäällään.
"Kuinka kauan siitä on?" kysyi Dombey, pysähtyen vuorostaan.
"Edith Granger", vastasi majuri sulkien toisen silmänsä, kallistaen päätään toiselle puolelle, siirtäen kepin vasempaan käteensä ja silittäen oikealla paidanrintaansa, "ei vielä ole täyttänyt kolmeakymmentä vuotta. Ja hitto vieköön, hän on verraton nainen!" huudahti majuri pannen kepin taas olalleen ja jatkaen kävelyään.