"Jota älä avaa yhteen vuoteen tai kunnes olet saanut varman tiedon rakkaasta Walterista, joka varmasti on rakas sinullekin, Ned." Kapteeni vaikeni ja ravisti päätänsä liikutettuna. Sitten hän kuin kohentaen arvokkuuttaan tässä vaikeassa tilanteessa katseli tavattoman tuimasti poikaan. "Jollet koskaan kuulisi minusta tai näkisi minua, Ned, niin muistele vanhaa ystävää, niinkuin hänkin pitää sinua viimeiseen asti rakkaassa muistissa. Ja pidä Walterille koti vanhassa paikassa ainakin niin kauan kuin olen maininnut. Mitään velkoja ei ole, Dombey ja Pojalta saatu laina on maksettu, ja kaikki avaimeni lähetän tässä. Pidä asia salassa äläkä kysele minusta mitään, sillä se on hyödytöntä. Voi siis hyvin, kelpo Ned. Uskollinen ystäväsi Solomon Gills." Kapteeni veti syvään henkeään ja luki seuraavat alareunaan kirjoitetut sanat: "Robia on minulle lämpimästi suositeltu Dombeyn liikkeen taholta, kuten muistanet. Jos kaikki muu joutuisi vasaran alle, Ned, niin pelasta pikku merikadetti."
Jos koettaisi jättää jälkimaailmalle jonkinlaisen kuvan siitä tavasta, kuinka kapteeni käännettyään tätä kirjettä puoleen ja toiseen ja luettuaan sen parisenkymmentä kertaa istuutui tuolilleen ja omissa ajatuksissaan tuomitsi tätä juttua kuin sotaoikeudessa, vaadittaisiin siihen kaikkien niiden suurten miesten yhteinen nero, jotka kyllästyneinä omaan huonoon aikaansa ovat päättäneet elää jälkipolvissa, voimatta sitä kuitenkaan toteuttaa. Aluksi kapteeni oli liian ymmällä ja järkytetty ajatellakseen mitään muuta kuin kirjettä. Vielä sittenkin, kun hänen mietteensä alkoivat suuntautua syrjäseikkoihin, olisivat ne ehkä yhtä hyvin saaneet pysyä kiinni aikaisemmassa aiheessaan, sillä niin vähän valoa niistä levisi minnekään. Tällaisessa mielentilassa ja Robin seisoessa yksinään tuomioistuimen edessä tuntui kapteeni Cuttlesta suurelta huojennukselta päätellä, että poika oli epäiltävä henkilö kuten hänen kasvonsa ilmaisivatkin niin selvästi, että Rob teki vastaväitteitä.
"Kuulkaas, kapteeni!" huusi hän. "Kuinka te voitte ajatella sellaista!
Mitä minä olen tehnyt, kun te katselette minua tuolla tavalla?"
"Poikaseni", virkkoi kapteeni Cuttle, "älä huuda, ennenkuin saat selkääsi. Äläkä paljasta itseäsi, mitä tahansa lienet tehnytkin."
"Enhän minä ole mitään paljastanut, kapteeni", vastasi Rob.
"Ole siis siivolla", sanoi kapteeni painokkaasti.
Tuntien syvästi hartioilleen lasketun vastuun merkityksen ja tajuten, kuinka välttämätöntä oli tutkia tätä salaperäistä asiaa perinpohjin, niinkuin sopi miehelle, joka oli läheisessä suhteessa kadonneeseen henkilöön, kapteeni Cuttle päätti lähteä tapahtumapaikalle tutkimaan asianhaaroja ja ottaa Robin mukaansa. Pitäen poikaa toistaiseksi vangittuna kapteeni oli vähän kahden vaiheilla, eikö olisi asianmukaista kytkeä häntä käsiraudoilla tai sitoa hänen nilkkansa yhteen, mutta kun hän ei ollut selvillä sellaisten muodollisuuksien laillisuudesta, päätti hän vain puristaa Robia hartioista koko matkan ja iskeä hänet maahan, jos hän tekisi pienintäkään vastarintaa.
Poika ei kuitenkaan vastustellut laisinkaan ja saapui niin ollen laivakojeiden kauppiaan asuntoon joutumatta sen enempien pakkotoimien uhriksi. Kun akkunaluukkuja ei ollut vielä irroitettu, oli kapteenin ensimmäisenä huolena saada myymälä avatuksi, ja kun päivänvalo pääsi vapaasti sisään, ryhtyi hän sen avulla lisätutkimuksiin.
Aluksi hän istahti eräälle myymälätuolille ikäänkuin hänen kerallaan istuvan korkean oikeuden esimiehenä. Sitten hän käski Robin mennä makaamaan vuoteelleen myymäläpöydän alle, näyttämään tarkoin, mistä löysi avaimet ja mytyn herätessään, missä kunnossa ovi oli hänen mentyään sitä tunnustelemaan, kuinka hän lähti Brig-aukiolle — mutta tätä temppua hän ei saanut jäljitellä kynnystä pitemmälle — ja niin edespäin koko juttu loppuun asti. Kun kaikki tämä oli suoritettu muutamia kertoja, pudisti kapteeni päätänsä ja näytti pitävän asiaa huolestuttavana.
Sitten kapteeni pani toimeen tarkan etsinnän koko talossa, vaistomaisesti kuvitellen löytävänsä ruumiin. Hän ryömi kellarissa palava kynttilä kädessään, koputteli koukullaan ovia, jymäytteli päätänsä palkkeihin ja sai hämähäkinverkkoja kaikkialla vaatteisiinsa. Kiivetessään ukon makuuhuoneeseen he huomasivat, ettei hän ollut laisinkaan riisuutunut edellisenä iltana, vaan oli levähtänyt päällyspeitteellä, kuten saattoi päättää siihen jääneistä syvennyksistä.