"Kävin siellä tänä aamuna kysymässä."
"Kiitoksia oikein paljon", kuului vastaukseksi Florencen ystävällinen ääni.
"Ettekö tule maihin, Toots?" kysyi sir Barnet. "Tulkaahan nyt, ei kai teillä ole kiirettä. Tulkaa tervehtimään meitä."
"Eipä ole väliä, kiitoksia paljon!" vastasi Toots punastuen. "Luulin vain, että neiti Dombey ehkä kuulisi mielellään jotakin Diogeneesta. Hyvästi!" Ja Toots-parka, jonka teki niin kovin mieli noudattaa kutsua, mutta joka ei kuitenkaan uskaltanut, antoi tuskaisin sydämin Kukonpojalle merkin, ja niin lähti Ilo pois, halkoen vettä kuin nuoli.
Florencen lähtöaamuna pursi keinui erikoisessa juhla-asussa puutarhaportaiden luona. Mennessään alakertaan lausumaan jäähyväisiä, puheltuaan Susanin kanssa, hän tapasi Tootsin odottamassa vierashuoneessa.
"Hyvää huomenta, neiti Dombey", sanoi Toots perin hämmentyneenä, kuten hän aina oli saadessaan tavata Florencen, "kiitoksia paljon, minä jaksan oikein hyvin ja toivoakseni tekin, ja samoin Diogeneskin eilen. Ehkä te haluaisitte näin kauniilla ilmalla palata kotiin vesitse, ja purressani on mainiosti tilaa myös kamarineidolle."
"Olen kovin kiitollinen teille", vastasi Florence epäröiden, "mutta oikeastaan en sentään tahtoisi".
"No, eipä sillä väliä", sanoi Toots. "Hyvästi!"
"Ettekö odota, kunnes rouva Skettles tulee?" kysyi Florence ystävällisesti.
"Ei, kiitos", vastasi Toots. "Ei ole lainkaan väliä."