"Lapsi kulta", huomautti Kleopatra, "kuuletko, mitä herra Dombey sanoo? Ah, rakas Dombey!" lausui hän syrjään tälle herralle, "kuinka hänen hajamielisyytensä häiden lähestyessä muistuttaa minulle niitä aikoja, jolloin kaikkein ihastuttavin olento, hänen isänsä, oli teidän asemassanne!"
"Minulla ei ole mitään ehdotuksia. Tapahtukoon se silloin, kun teille sopii", virkkoi Edith tuskin vilkaisten pöydän ylitse Dombeyn puolelle.
"Huomenna?" ehdotti Dombey.
"Jos teille sopii."
"Tai sopisiko seuraava päivä paremmin teidän valmistelujenne vuoksi?" kysyi Dombey.
"Minulla ei ole mitään valmisteluja. Olen aina käskettävissänne. Saatte määrätä päivän ihan vapaasti."
"Ei mitään valmisteluja, Edith kulta?" nuhteli hänen äitinsä. "Mutta sinähän olet kaiken päivää hirvittävässä kiireessä ja saat neuvotella tuhatyksi kertaa kaikenlaisten liikemiesten kanssa!"
"Sinähän niistä asioista huolehdit", vastasi Edith ja kääntyi katsomaan äitiinsä, rypistäen vähän kulmakarvojaan. "Sinä ja herra Dombey saatte päättää asian."
"Juuri niin, rakkaani, ja erittäin kohteliasta sinun taholtasi!" sanoi Kleopatra. "Florence kulta, sinun pitää tosiaankin tulla suutelemaan minua vielä kerran, ole niin hyvä!"
Omituinen sattuma, että nämä harrastuksen puuskat Florencea kohtaan lopettivat melkein jokaisen keskustelun, jossa Edithillä oli kuinka pieni osa tahansa! Florence ei ollut varmaankaan koskaan saanut osakseen niin paljon hyväilyjä eikä ehkä koskaan ennen tuottanut niin suurta hyötyä, itse sitä aavistamatta.