Eukko oli olevinaan osittain leppynyt, mutta pudisti kuitenkin päätään ja mukisi ja napisi yhä.
»Tulkaa mukana talliin. Siellä annan teille lasillisen hyvää, rouva Brown, tulkaa nyt», virkkoi Rob. »Onhan se parempi kuin seisoa lörpöttelemässä tässä, mistä ei ole mitään hyötyä teille eikä kenellekään muullekaan. Ja tulkaa tekin mukaan, olkaa niin hyvä», sanoi hän Aliceen päin kääntyen. »Olenpa tosiaankin iloinen nähdessäni teidät taas, kun ei vain tuota hevosta olisi!»
Näin puolustaen itseään Rob lähti taas jatkamaan matkaansa surkeana epätoivon kuvana ja kääntyi suojatteineen eräälle sivukadulle. Eukko seurasi hänen kintereillään mukisten tyttärelleen, joka käveli hänen jäljessään.
Poikettuaan pienelle rauhalliselle aukiolle, rakennusten ympäröimälle pihalle, jonka yli kohosi korkea kirkontorni ja jonka varrella oli pakkaajan ja pullontekijän varastohuoneet, Rob Hioja jätti valkosäärisen hevosen tallirengille, joka seisoi nurkassa omituisen näköisen tallin edessä. Sitten Rob pyysi rouva Brownia ja hänen tytärtään istuutumaan tallin oven viereiselle kivipenkille, kiiruhti läheiseen ravintolaan ja palasi pian mukanaan tinakannu ja lasi.
»Menestyköön isäntäsi — herra Carker!» virkkoi eukko hitaasti, ennenkuin ryyppäsi. »Taivas häntä varjelkoon!»
»Mutta enhän minä ole sanonut teille hänen nimeään», huomautti Rob silmät suurina.
»Me tunnemme hänet ulkonäöltä», virkkoi rouva Brown, jonka väsymätön suu ja nyökyttelevä pää pysyivät hetkisen hiljaa hänen huomiokykynsä jännittyessä. »Näimme hänen ratsastavan ohi tänä aamuna, ennenkuin hän astui hevosen selästä, juuri silloin kun sinä olit valmiina ottamaan sen huostaasi.»
»Vai niin», vastasi Rob, joka näytti toivovan, että hänen vieraanvaraisuutensa olisi vienyt hänet minne muualle tahansa. »Mikä häntä vaivaa? Eikö hän tahdo juoda?»
Tämä kysymys tarkoitti Alicea, joka viittaansa kääriytyneenä istui vähän matkan päässä kiinnittämättä pienintäkään huomiota juuri täytettyyn lasiin, jota Rob hänelle tarjosi.
Eukko pudisti päätään. »Älä välitä hänestä. Hän on kummallinen olento, jos vain tuntisit hänet, Rob. Mutta herra Carker —»