»Hsh!» keskeytti Rob katsahtaen varovasti pakkaajan ja pullontekijän varastohuoneisiin päin ikäänkuin Carker voisi katsella jommankumman luukuista. »Puhukaa hiljaa!»
»Mutta eihän hän ole täällä!» huudahti rouva Brown.
»En ole siitä varma», kuiskasi Rob, jonka katse harhaili kirkontorniin asti, ikäänkuin Carker voisi olla siellä ylhäällä varustettuna yliluonnollisella kuulolla.
»Hyvä isäntä vai mitä?» kysyi rouva Brown.
Rob nyökkäsi ja lisäsi matalalla äänellä: »Hirveän ankara!»
»Asuu kaupungin ulkopuolella, eikö niin, poikaseni?»
»Kyllä, silloin kun hän on kotona», vastasi Rob, »mutta nykyään emme asu kotona».
»Missä sitten?»
»Vuokrahuoneissa lähellä herra Dombeyn taloa», selitti Rob. Nuorempi nainen loi äkkiä häneen silmänsä niin tutkivasti, että Rob joutui hämilleen ja tarjosi taas lasia, mutta yhtä huonolla onnella kuin ennenkin.
»Herra Dombey — niin, meillähän oli tapana puhella hänestä toisinaan», virkkoi Rob rouva Brownille. »Teillä oli tapana houkutella minut puhumaan hänestä.»