»Se henkilö sanoi kuulleensa koiran haukkuvan myymälässä», jatkoi
Toots. »Minä tiesin sen olevan mahdotonta ja sanoinkin sen hänelle.
Mutta hän oli yhtä kova puolestaan kuin jos olisi nähnyt koiran.»
»Mikä henkilö?» kysyi kapteeni.
»Sepä se, kapteeni Gills», vastasi Toots käyden ilmeisesti yhä hermostuneemmaksi. »Minä en pysty sanomaan, mitä mahdollisesti on tapahtunut tai mitä ei ole tapahtunut. En tosiaankaan tiedä. Minä sekaannun kaikennäköisiin asioihin, joita en oikein ymmärrä. Luulen, että on jotakin vikaa päässäni, suoraan sanoen.»
Kapteeni nyökkäsi kuin myöntämisen merkiksi.
»Mutta hän väitti meidän kävellessämme poispäin, että te tietäisitte jotakin, mitä näissä oloissa voisi tapahtua — hän pani erikoisen painon sanalle 'voisi' — ja että jos teitä pyydettäisiin olemaan valmiina, te epäilemättä olisitte.»
»Sekö henkilö?»
»En tosiaankaan tiedä, kuka se oli, kapteeni Gills. Siitä minulla ei ole pienintäkään aavistusta. Mutta kun tulin tämän oven kohdalle, tapasin hänet täällä odottamassa; ja hän kysyi, tulisinko takaisin, ja minä sanoin tulevani, ja hän kysyi, tunnenko teidät, ja minä sanoin, että minulla oli ilo tuntea — te olitte hyväksynyt minut tuttavaksenne monien pyyntöjen Jälkeen. Ja hän sanoi, että jos asia oli niin, enkö sanoisi teille, kuten olen sanonut, että näissä oloissa pitäisi olla valmiina, ja pyysi minua niin pian kuin suinkin teidät tapaisin kehoittamaan teitä lähtemään seuraavaan kadunkulmaan välittäjä Brogleyn luokse, vaikkapa vain yhdeksi minuutiksi, erittäin tärkeän asian vuoksi. Nyt sanon teille jotakin, kapteeni Gills — mikä tahansa se asia lieneekin, on se varmasti hyvin tärkeä, ja jos haluatte nyt lähteä sinne, odotan täällä teidän paluutanne.»
Toisaalta pelko, että jollakin lailla saattaisi Florencen pahaan välikäteen, jollei lähtisi, ja toisaalta sen ajatuksen herättämä kauhu, että oli jätettävä Tootsin haltuun talo, jolloin hän mahdollisesti saisi selville salaisuuden, syöksi kapteenin niin suuren henkisen hämmennyksen valtaan, ettei edes Toots voinut olla sitä huomaamatta. Mutta tämä nuori herra, joka luuli merimiesystävänsä vain valmistelevan itseään pian tulevaan kohtaukseen, hihitteli tyytyväisenä ajatellessaan omaa hienotunteista menettelyään.
Lopulta kapteeni päätti lähteä käväisemään välittäjä Brogleyn luona, pitäen tätä menettelyä pienempänä kahdesta pahasta. Sitä ennen hän kuitenkin lukitsi yläkertaan vievän oven ja pani avaimen taskuunsa. »Jos sen kerran täytyy tapahtua», virkkoi kapteeni Tootsille aika lailla häpeissään ja epävarmana, »niin suokaa anteeksi, että menettelen näin».
»Kapteeni Gills», vastasi Toots, »kaikki, mitä te teette, on minusta hyvin tehty».