»Ja pitäkää siitä oikein hyvää huolta, rouva Brown», varoitti Rob. »Luulenpa melkein, että jos kerrankaan silitätte sen höyheniä väärin päin, se huomataan.»
»Voi, niinkö tarkkaa se on?» kysyi rouva Brown ripeästi.
»Tarkkaa, rouva Brown», toisti Rob. »Mutta siitä ei saa puhua.»
Hilliten äkkiä kielensä ja katsahtaen pelokkaasti huoneen poikki Rob täytti taas lasinsa ja tyhjennettyhän sen pudisti päätänsä, alkaen sitten silitellä papukaijan häkkiä johtaakseen ajatukset pois siitä vaarallisesta aiheesta, jota juuri oli kosketeltu.
Eukko katseli häntä viekkaasti, nykäisi tuolinsa lähemmäksi, tarkasteli häkissä olevaa papukaijaa, joka tuli hänen kutsustaan alas kullatun kupukaton suojasta, ja virkkoi:
»Oletko menettänyt paikkasi, Robby?»
»Älkää siitä välittäkö, rouva Brown», vastasi Rob lyhyesti.
»Saat ehkä ruokarahoja, Rob?» jatkoi rouva Brown.
»Kaunis Polly!» houkutteli Rob.
Eukko loi häneen katseen, joka olisi voinut varoittaa häntä vaarasta, mutta hän sattui nyt vuorostaan katselemaan papukaijaa, ja niin elävästi kuin hänen mielikuvituksensa voikin loihtia esiin rouva Brownin vihaisen katseen, jäi se hänen ruumiillisilta silmiltään näkemättä.