»Oikein tehty, äiti. Revi hänet kappaleiksi!»
»Mitä ihmettä!» puuskui Rob. »Oletteko tekin minua vastaan? Mitä minä olen ollut ja tehnyt? Haluaisinpa tietää, minkävuoksi minut on revittävä kappaleiksi. Miksi te käytte käsiksi minuun ja kuristatte, vaikken ole koskaan tehnyt mitään pahaa kummallekaan teistä. Ja tekin sanotte itseänne naisiksi!» jatkoi pelästynyt ja onneton Rob, pitäen takkinsa hihaa silmiensä edessä. »Missä on naisellinen lempeytenne?»
»Sinä kiittämätön koira!» läähätti rouva Brown. »Sinä häpeämätön, röyhkeä koira!»
»Mitä minä olen ollut ja tehnyt, kun olette noin loukkaantunut, rouva Brown?» kysyi Rob itku kurkussa. »Olittehan kovin mieltynyt minuun vielä äsken.»
»Tahtoo torjua kysymykseni lyhyillä vastauksilla ja äreillä puheilla», sanoi eukko. »Eikä syynä ole muu kuin se, että minä satun haluamaan kuulla vähän hänen isännästään ja rouvasta. Ja mokoma heittiö uskaltaa kujeilla minun kanssani! Mutta minä en sano sinulle enempää, poika. Lähde pois!»
»Vakuutan teille, rouva Brown», vastasi masentunut Rob, »etten ole sanallakaan maininnut haluavani lähteä. Älkää puhuko sellaista, rouva Brown.»
»Minä en puhu mitään», sanoi rouva Brown tehden koukkuisilla sormillaan liikkeen, joka sai Robin kutistumaan entistäkin pienemmäksi nurkkaansa. »En sanaakaan enää päästä huuliltani hänen tähtensä. Hän on kiittämätön koira. Hylkään hänet. Lähteköön pois! Ja minä panen hänen jäljessään tulemaan ne, jotka puhuvat liiankin paljon ja joita hän ei voi ravistella pois. Ne riippuvat hänessä kuin iilimadot ja hiipivät hänen jäljessään kuin ketut. Mitä! Hän tuntee ne. Hän tietää entiset kepposensa ja vanhat tapansa. Jos hän on unohtanut, muistuttavat kyllä toiset hänelle hyvin pian. No niin, lähteköön pois ja katsokoon, kuinka onnistuu herran asiain toimittaminen ja herran salaisuuksien säilyttäminen, kun on sellainen seura alituisesti kintereillä. Hahahaa! Hän saa varmasti huomata, että ne ovat erilaisia kuin me, Ally ja minä, niin vähäpuheinen kuin hän onkin meitä kohtaan. Lähteköön pois, suoraa päätä!»
Eukko kierteli Robin sanomattomaksi kauhuksi koukkuisena pientä piiriä, jonka halkaisija oli noin neljä jalkaa, toistaen lakkaamatta noita sanoja, puiden nyrkkiä päänsä päällä ja mutustellen suutaan.
»Rouva Brown», rukoili Rob tullen vähän esiin nurkastaan, »olen varma siitä, ettette tahdo saattaa turmioon nuorukaista, kun ajattelette asiaa lähemmin ja kylmäverisesti.»
»Älä puhu minulle», virkkoi rouva Brown kiertäen yhä raivoisasti samaa kehää. »Pois täältä, pian pois täältä!»