»Oletko mykkä?» kysyi eukko suuttuneena.
»Laupias taivas, rouva Brown, en! Te vaaditte, että poikaparka olisi kuin salamanleimaus. Toivoisin olevani sähkövirta», mutisi ahdistettu Rob. »Silloin antaisin eräälle henkilölle sellaisen iskun, että hänestä tulisi loppu.»
»Mitä sinä sanot?» kysyi eukko virnistäen.
»Juon teidän terveydeksenne, rouva Brown», vastasi vilpillinen Rob etsien lohdutusta lasista. »Kysyittekö, minne he menivät ensiksi? Tarkoitatte kai isäntääni ja sitä rouvaa?»
»Juuri niin, heitä molempia», myönsi eukko innokkaasti.
»He eivät lähteneet minnekään — nimittäin yhdessä, tarkoitan.»
Eukko katsahti häneen kuin tuntisi voimakasta halua tarttua taas kiinni tukkaan ja kurkkuun, mutta häntä pidätti siitä jokin äreän salaperäinen ilme Robin kasvoissa.
»Siinäpä juuri oli taitoa», virkkoi Rob vastahakoisena, »ettei kukaan nähnyt heidän lähtevän tai voinut sanoa, kuinka he lähtivät. Uskokaa pois, rouva Brown, he matkustivat eri teitä.»
»Niinkö? Kohdatakseen toisella sovitulla paikalla», hihitti eukko oltuaan hetkisen vaiti ja tarkasteltuaan Robin kasvoja.
»No niin, jolleivät he aikoneet yhtyä jossakin, olisivat he luullakseni yhtä hyvin voineet jäädä kotiin, vai mitä, rouva Brown?» huomautti Rob vastahakoisesti.