»Älä puhu, veli, sillä lailla. Jos sinulla on jokin erikoinen syy rakastaa minua, niinkuin sanot ja niinkuin luulet itselläsi olevan — vaikka minä olen toista mieltä — niin säästä minua sellaisilta mielettömiltä sanoilta!»
Veli peitti kasvonsa molemmin käsin, mutta salli pian viereensä tulleen sisaren ottaa niistä toisen omaan käteensä.
»Niin monen vuoden jälkeen tämä ero on surullinen asia», sanoi Harriet, »ja sen syy on kauhea meille kummallekin. Meidän pitää myös elää ja keksiä siihen tarvittavat keinot. No niin, siihen me pystymmekin, kun emme säikähdy. John, hädän uhallakin olkaamme ylpeitä siitä, että saamme ponnistella yhdessä.»
Hymy väikkyi hänen huulillaan, kun hän suuteli veljensä poskea ja kehoitti pysymään reippaalla mielellä.
»Oi, sisko kulta, sinä olet omasta vapaasta jalosta tahdostasi sidottu tuhon perimään mieheen, jonka maine on mennyt, jolla ei ole ainoatakaan ystävää omasta puolestaan ja joka on ajanut pois kaikki sinunkin ystäväsi!»
»John!» Harriet laski kätensä nopeasti hänen huulilleen. »Vaikene minun vuokseni, meidän pitkäaikaisen toveruutemme muiston tähden!» Veli ei sanonut mitään. »Anna minun nyt puhua sinulle, rakkaani», jatkoi sisar hiljaa istuen hänen vieressään. »Minä olen odottanut tätä samoin kuin sinäkin. Ja kun olen ajatellut sitä, peläten sen tapahtuvan, ja valmistunut siihen niin hyvin kuin olen voinut, olen päättänyt kertoa sen sattuessa, että minullakin on ollut salaisuus, jota sinä et ole tiennyt. Tarkoitan, että meillä on ystävä.»
»Mikä hänen nimensä on, Harriet?» kysyi veli hymyillen surumielisesti.
»En tosiaankaan tiedä, mutta kerran hän vakuutti minulle hartaasti ystävyyttään ja lausui haluavansa auttaa meitä, ja tähän päivään asti olen uskonut häntä.»
»Harriet!» huudahti hänen veljensä ihmeissään, »missä tämä ystävä asuu?»
»Sitäkään en tiedä», vastasi Harriet. »Mutta hän tuntee meidät kummankin ja meidän entisyytemme — sen eri vaiheet, John. Senvuoksi olen hänen pyynnöstään salannut sinulta hänen käyntinsä täällä, ettet tulisi surulliseksi tietäessäsi hänen olevan selvillä asioistamme.»